Ei paluuta perustuu Vladimir Bogomolovin novelliin Ivan. Bogomolov on toiminut myös yhtenä elokuvan käsikirjoittajista. Aiheeseen tarttui ensimmäisenä ohjaaja Eduard Abalov, joka ehti työryhmineen käyttää puolet tuotantoon varatuista rahoista, ennen kuin Mosfilmin edustaja hylkäsi kuvatun materiaalin, jota oli kertynyt 1500 metriä. Mosfilm tarjosi elokuvaa Andrei Tarkovskille, joka tarttui tehtävään.
Ei paluuta elokuvan tarina kertoo nuoresta Ivan-pojasta, joka on 12-vuotias armeijan tiedustelija, entinen partisaani. Hänen isänsä on kaatunut sodassa ja äitinsä sekä sisarensa ovat saksalaiset surmanneet, ilmeisesti keskitysleirissä, koska sellaisessa Ivankin kertoo olleensa. Tarkovski pystyy loihtimaan runoutensa esiin sodankin runtelemien ihmisten elämästä. Hänen kerrontansa on vahvaa ja vakaata, aivan kuin jokin suurempi voima ohjaisi hänen mieltään. Kuvat on tarkasti suunniteltu yhdessä kuvaaja Vadim Jusovin kanssa ja elokuvan näyttelijät ovat kertoneet, että heidän työnsä oli saumatonta.
Elokuvan päähenkilön tarina oli hyvin tavallinen toisen maailmansodan kokeneiden lasten elämässä. Erityisesti itärintamalla, jossa Hitlerin käsky oli, että kaikkea mikä liikkuu, ammutaan ja niin myös tehtiin, siitä ovat lukuisat tavallistenkin armeijaryhmien saksalaiset sotilaat todistaneet. Mitä tällaiselle lapselle tapahtuu, kun kaikki turvallinen katoaa ympäriltä? Hän ripustautuu siihen ainoaan asiaan, minkä hän tuntee, Ivanin tapauksessa se oli sota, sen kautta ansaittu paikka maailmassa. Hänenkin elämällään on jokin tarkoitus, häntä ei unohdeta kun hän taistelee isänmaan puolesta. Eräs vanhempi upseeri piti Ivanista huolta ja yritti saada hänet luopumaan tiedustelijan tehtävästä, mutta hän piti kiinni siitä ainoasta asiasta, minkä varmasti osasi, kaiken tuhon ja kuolemankin keskellä.
Tarkovski kertoo tarinaansa kuin unen läpi, Ivan elää muistoissaan valveilla ja unessa, hän muistaa äitinsä ja sisarensa, joiden kanssa elämä oli vielä ehjää ja todellista. Hän on painajaisessa eläessään kuin pakotettu kuvittelemaan, että todellinen kauneus, rakastettuna eläminen oli vielä jossakin olemassa. Kuvat tuhotusta maasta, kuolleista, häväistyistäkin vainajista, kaatuvasta rististä rintaman keskellä, vaihtelevat suunnattoman kauneuden kuvien kanssa, jotka muistuttavat, että jossakin on oikea elämä, isä ja äiti, sisaret ja veljet, koti, valo joka läpäisee jokaisen askeleen.
Elokuva avautuu paremmin, vasta usean katsomiskerran jälkeen, se on pakko sanoa. Jos joku kuvittelee, että ottaa teoksesta selon tuosta vain, niin erehtyy – tekijämme on saanut sellaiset lahjat, ettei jää palkintoa vaille, jos uhraa aikaansa näin upealle elokuvataiteelle.
Jos vanhan sodanaikaisen laulun sanoin kysytään ”minne ovat kadonneet nuo sotilaat, minne kukat eiliset”, pitäisikö meidän kysyä nyt, mihin ovat kadonneet nuo lapset, jotka joskus leikkivät ilon kaikuessa talojen seinistä? /Pekka Rautalahti
Andrei Tarkovski, Ei paluuta (1962) la 23.11. klo 19.00 Museo Militarian elokuvasalissa. Elokuvan jälkeen on varattu aikaa keskusteluun. Vapaa pääsy.
Elokuvanäytös toteutetaan yhteistyössä Suomi-Venäjä-Seuran kanssa.
Koko elokuvaviikon (18.-24.11.2019) ohjelma – elokuvat, luennot ja vierailijat – tapahtuman kotisivulta.
Näytöksiin ja luennoille ei tarvitse ilmoittautua, mutta paikan voi halutessaan varata ennakkoon Museo Militarian asiakaspalvelusta: asiakaspalvelu (at) museomilitaria.fi tai puh. 040 450 7479.