Viime viikolla järjestimme tämänkesäisen lasten ja nuorten Rec-elokuvaviikon. Ensimmäistä kertaa tarjosimme jo aiemmin osallistuneille omaa jatkoryhmää. Päiväleiriläisten yläikäraja onkin kivunnut 12 vuodesta 14 vuoteen ja joustaa edelleen tarpeen mukaan. Eri-ikäiset toimivat omissa pienryhmissään. 

Viikon ohjaajat mahdollistavat kaiken: luovat puitteet, neuvovat ja vinkkaavat. Toteutettavat ideat ovat lasten ja nuorten yhteistyön tulosta. Etukäteen ei kukaan pysty arvaamaan, millaisia lyhytelokuvia kunakin vuonna syntyy, eikä lopputulos edes ole tärkein vaan yhdessä tekeminen ja kokemusoppiminen. 

Ohjaajat kertovat seuraavassa omia havaintojaan ja ajatuksiaan tiiviistä ja intensiivisestä REC-viikosta.

Elokuvaaja Saija Mäki-Nevala neuvoo kirurginen maski kasvoillaan koronavuonna 2021 Rec-viikolle osallistunutta tyttöä kameran käytössä. Molemmilla on tummat pitkät hiukset, tytöllä myös kiharat. Tytöt pusero on vaalea ja siinä on selässä kuvio, Mäki-Nevala on pukeutunut ruskeaan tunikaan. Taustalla näkyy visuaalisten taiteiden aimokoululaisten puutikkuveistos. Kuvauspaikka on Aimokoulu, Hämeenlinna, Turuntie 33.
Saija Mäki-Nevala ohjaa kameran käyttöä. Kuva © Laura Aro – Rec 2021
Saija Mäki-Nevala, elokuvaaja

Lapset ja nuoret löytävät viikon aikana muut elokuvan tekemisestä kiinnostuneet ikätoverit ja tekemiseen voi keskittyä kokonaisen viikon ajan. Oman roolin löytäminen ryhmässä on palkitsevaa. Leirillä pysyy hyvä, rento ja turvallinen ilmapiiri, vaikka aikataulu, epäonnistuneet otokset ja ryhmätyön ajoittainen rakoilu hermostuttaakin hetkittäin osallistujia.

Saija Mäki-Nevala

REC-viikolla opitaan elokuvan tekemisen koko prosessi. Se, miten pitkä matka on käsikirjoituksesta valmiiseen elokuvaan ja miten tärkeää on jokaisen työpanos. Elokuvan tekeminen on ennen kaikkea ryhmätyötä, ja se vaatii hyviä kommunikaatiotaitoja ja toisten huomioon ottamista. 

Saija Mäki-Nevala

On tietysti opittu myös ihan teknisiä asioita: kameran ja editointiohjelman käyttämistä. REC-viikko on tarpeellinen kaikille, jotka ovat kiinnostuneet elokuvista. Ei tarvitse haaveilla elokuvaurasta, vaan elokuvien katsojanakin on hyvä tietää, miten elokuvia tehdään. Elokuvanlukutaito kehittyy. Se on osa yleissivistystä.

Saija Mäki-Nevala
Rec-viikon (2021) elokuvan editointia suunnitellaan. Taustalla istumassa ohjaaja Eero Kortelahti harmaaruudullisessa paidassaan kasvoillaaan musta maski. Myös yli 12-vuotialla osallistujilla on kasvomaskit. Oikeassa reunassa näkyy istumassa poika, jolla on valkoinen T-paita, vasemmassa reunassa tummahiuksinen poika  ja etualalla istuu sinipaitainen poika hattu päässään. Kuvauspaikka on Aimokoulun luokkatila Hämeenlinnassa.
Eero Kortelahti (musta maski) suunnittelee editointia ryhmänsä kanssa. Kuva © Laura Aro – Rec 2021

Eero Kortelahti, luokanopettaja

Rec-viikossa on siistiä se, miten vuosi toisensa jälkeen nuorten osallistujien kanssa onnistutaan mahdottomassa eli saadaan viikon aikana luotua hieno lyhytelokuva alusta loppuun täysin tyhjästä.

Eero Kortelahti

Tänä vuonna oma jatkajien ryhmäni oli jo entuudestaan hyvin osaava monessa asiassa. Kertasimme kuitenkin draaman kaarta, ja annoin vinkkejä kuvakäsikirjoittamiseen, elokuvan sujuvaan leikkaamiseen ja vastakuvaparien käyttöön. Ryhmän nuorimmat oppivat vanhemmilta ja kokeneemmilta työryhmän jäseniltä kaikista osa-alueista, joita elokuvan tekemiseen kuuluu.

Eero Kortelahti

Rec-viikko on tarpeellinen kaikille elokuvan tekemisestä kiinnostuneille nuorille. Viikolla harjaannutaan elokuvaamiseen tarvittavissa taidoissa sekä tutustutaan samoista asioista kiinnostuneisiin uusiin kavereihin, joiden kanssa päästään jopa tekemään nuorten mittapuulla massiivinen elokuvaprojekti.

Eero Kortelahti

Aikataulu viikkomuotoisena toimii – tekemisen intoa kannattelee draivi, johon nostetaan kierrokset heti ensimmäisenä päivänä ja tuo vauhti pysyy tiiviyden ansiosta päällä ensi-iltaperjantaihin saakka.

Eero Kortelahti
Rec-viikon (2021) ohjaaja Jouni Uotinen vasemmalla taustalla sinisessä urheilupaidassaan ja visiirissään neuvoo kamerayhmää. Pieni vesisade ei haittaa poikaa kameran takana vihreäraitaisessa läpinäkyvässä sadetakissaan eikä vieressä olevia tyttöjä, joista kiharattukkaisella on sini-valkoraidallinen t-paita ja lippaa käyttävällä marjapuuronpuninen neule.Kiharatukkainen kokeilee kämmenillään, joko sade on alkanut.
Jouni Uotinen taustalla neuvoo kuvausryhmäänsä. Kuva © Laura Aro – Rec 2021

Jouni Uotinen, indie-elokuvantekijä

Viikko on riittävän pitkä aika, siinä ehtii tehdä lyhytelokuvan, ja myös into pysyy yllä. Jo viikolle tultaessa on sitouduttu tekemään elokuva valmiiksi. 

Jouni Uotinen

Oma ryhmäni oppi ymmärtämään paremmin suojaviivan merkityksen kuvauksissa, käsikirjoittamista ja äänten tekemistä. 

Jouni Uotinen

Elokuvaviikko ja elokuvaprojekti olisi Ihan kaikille nuorille hyväksi. Koulutunneilla ja kerhoissa on käytettävissä vain hajanaista aikaa ja vähemmän. 

Jouni Uotinen
Eira Enkvist (oikealla) ohjaa kohtauksen kuvaamista. Kuva © Laura Aro – Rec 2021

Eira Enkvist, taidekasvattaja, videotaiteilija

REC-viikolla on aina ollut hyvä ilmapiiri ja auttavainen henki. Kaikki ryhmät saivat elokuvansa tehtyä tänäkin vuonna.

Eira Enkvist

REC tuo yhteen elokuvan tekemisestä kiinnostuneet lapset ja mahdollistaa elokuvan tekemisen pienryhmässä. Elokuvia on vaikea saada aikaan yksin. Osallistujat oppivat paljon työskennellessään. Elokuvien ymmärtäminen on medianlukutaitoa ja ylipäätään maailman ymmärtämistä.

Eira Enkvist

Äänityskalustoon parannusta

Ohjaajat ovat yksimielisiä siitä, että äänten tallentamiseen tarvitaan parempaa välineistöä. Nappimikrofonit, mikkipuomit ja niihin sopivat mikit parantaisivat elokuvien äänen laatua.

Äänittäjä yrittää maassa loikoen kurkottaa Zoomiaan mahdollisimman lähelle tallentumatta itse kuvaan. Kuva © Laura Aro – Rec 2021

Elokuvan tekeminen vaatii rahallista panostusta, oli kyse sitten ammattilaisista tai harrastajista. Vaikka onnistunut elokuva perustuukin hyvään käsikirjoitukseen, kunnon kalustolla saa elokuvan kohoamaan sekä teknisesti että taiteellisesti. Kyse on loppujen lopuksi yksinkertaisista asioista: Esimerkiksi kamerassa valotusta tulisi voida säätää manuaalisesti ja jalustassa pitäisi olla vatupassista tuttu kupla suoruuden tarkistamiseksi.

Saija Mäki-Nevala, elokuvaaja

Järjestäjätahot – Kino Tavast ja Hämeenlinnan kaupunki, jonka laitteistoa REC-viikolla käytettiin – pystyvät toivottavasti parantamaan kaluston puutteita jo ensi vuodeksi. Äänityskaluston haasteista mainitsi myös noin puolet osallistujista loppupalautteessaan.

Osallistujat ja huoltajat tyytyväisiä

Lapset ja nuoret kertovat oppineensa editointia, kuvakulmia, kuvausta ja äänittämistä. Edelleen heitä kiinnostaa oppia lisää kuvausta, editointia, näyttelemistä, mutta myös animaation tekemistä.

Paljon on tapahtunut myös oppimista, jota on vaikea huomata tai pukea sanoiksi. Kaksi kolmasosaa osallistujista olisi kiinnostunut osallistumaan myös toisen kerran, lähes puolet tulisi varmasti.

Myös huoltajien palaute on ollut myönteistä ja kehittävää.

Nuorten toiveita jatkossa ruokalistalle

Nuorten mielipiteet ruuasta vaihtelivat laidasta laitaan – toisen mielestä ruoka ja välipala ansaitsivat täydet viisi pistettä – toisen mielestä sitä saattoi verrata ydinjätteesen. Kotien ruokakulttuurit ovat vaihtelevia, ja kaikkia tuskin koskaan voimme yhteisellä ruokalistalla tyydyttää. Otamme kuitenkin jatkossa erityishuoleksemme ruokalistan kehittämisen ja nuorten omien toiveiden huomioimisen.  

Tavoitteena mahdollistaa nuorten elokuvaharrastus Hämeenlinnassa

REC-viikko on yksi Kino Tavastin elokuvakasvatuksen konkreettinen toimintamuoto. Tavoitteenamme on mahdollistaa elokuvaharrastus ainakin muutamille lapsille ja nuorille käytettävissä olevien resurssiemme puitteissa ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Toimintamme tukee myös Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman tavoitteita. Elokuvakasvatustoimintaamme voi tukea lahjoituksin tai liittymällä yhdistyksen kannatus- tai varsinaiseksi jäseneksi. /Ulappa