Vähäsanainen muukalainen, joka ei menneisyydestään kuuluttele, ratsastaa kaupunkiin, jossa pahikset vetelevät naruista ja kaduilla yksikseen liikkuminen voi olla vaaraksi terveydelle. Clint Eastwood oppi spagettiwesternien menestyskaavan Sergio Leonelta ja hyödynsi sen perusideaa ensimmäisistä omista ohjauksistaan lähtien. Kalpeaa ratsastajaa (1985) tehdessään hän oli jo instituutio ja tunsi genren läpikotaisin.
1800-luvun jälkipuoliskon Kaliforniaan sijoittuvassa elokuvassa ahneus ja oikeudenmukaisuus ottavat mittaa toisistaan. ”Vaskooliveikoilla” perheineen on jotain minkä arvoa ei mitata rahassa: kotipaikka, johon he ovat juurtuneet ja haudanneet sukulaisiaan. Kaivosyhtiötään johtavalle Coy LaHoodille (Richard Dysart) se on ainoastaan maksimaalisen tuoton lähde, ja hän on päättänyt tyhjentää alueen asukkaista ja mineraaleista viimeistä hippua myöten. Asetelmassa voi nähdä luonnonsuojelullista sanomaa, sillä koneistetun kaivostoiminnan jättämä jälki on rumaa, eikä sillä ole enää mitään tekemistä henkilökohtaisen toimeentulon kanssa.
Eastwood näyttäytyy kameran edessä säästeliäästi, mikä pitää hahmon mystisenä alusta loppuun ja jättää tilaa muille näyttelijöille. Saarnamiehen auttamasta kullankaivajien yhteisöstä keskiöön nousevat Hull Barret (Michael Moriarty), miehensä hylkäämä Sarah Wheeler (Carrie Snodgress) ja etenkin hänen herkässä iässä oleva tyttärensä Megan (Sydney Penny), jonka suhtautuminen Saarnamieheen on hämmentynyt. Joukosta erottuu myös Bondien ”Jawsina” muistettava Richard Kiel, joka oli siviilissä mukava tyyppi. Tällä kertaa hän pääsee näyttämään voimiaan lekan kanssa mutta on lopulta jääpalojen tarpeessa. Hahmogallerian kylmäävimmäksi ilmestykseksi saapuu sheriffi Stockburn (John Russell) kuuden apulaisensa kera, joille maksajan tahto on laki.
Eastwood on vuosikymmenten varrella osoittanut taituruutensa monen genren parissa, mutta revisionististen westernien antisankarin imago on kiistatta kiinteä osa häntä. Tässä on osaltaan auttanut samalla aaltopituudella olevien säveltäjien kanssa työskenteleminen. Lennie Niehausin tehokkaan uhkaava ja Saarnamiehen hahmoon sekä lumisiin vuorenrinteisiin hienosti sointuva score jääkin soimaan päähän. Samoin hovileikkaaja Joel Cox, jonka yhä edelleen jatkuva yhteistyö Eastwoodin kanssa kattaa lähes kaikki tämän ohjaukset, on enemmän kuin tehtävänsä tasalla.
Vaikkemme taaskaan saa tietää miten ”miehestä vailla nimeä” tuli sellainen kuin tuli, niin onko sillä lopulta merkitystä? Se mitä Eastwoodilla on sanottavaa moraalista ja hienovarainen sankarikultin rakentelun kritiikki ovat paljon tärkeämpää. /Taneli Hiltunen
Kino-Keskiviikko: Clint Eastwood, Kalpea ratsastaja (Pale Rider, USA 1985) ke 16.3. klo 18.00 Olutravintola Birgerissä. 115 min. K16. Suom. tekstitys. Päärooleissa Clint Eastwood, Michael Moriarty, Carrie Snodgress, Sydney Penny, Richard Dysart, John Russell. Paikan varaaminen. Maskisuositus.