Australialaisen elokuvan suuri klassikko, Peter Weirin ohjaama Picnic at Hanging Rock (Huviretki hirttopaikalle) vuodelta 1975 oli ansaitusti maansa ensimmäinen menestyselokuva ja sen ”uuden aallon” varhainen edustaja. Tyypillistä tälle suuntaukselle oli maalauksellisen kaunis luonnonkuvaus sekä aiheena maahanmuuttajien ja muinaisen kulttuurin välinen ristiriita.
Weirin elokuva perustuu Joan Lindsayn vuonna 1967 julkaisemaan samannimiseen romaaniin, joka kertoo tarinan tiukkakurisen sisäoppilaitoksen tytöistä retkeilemässä vuonna 1900 erikoiselle kalliomuodostumalle Victorian osavaltiossa. Tyttöjen on tarkoitus tutustua opettajattarien johdolla paikan geologiaan ja luontoon. Neljä tyttöä lähtee omin päin kallioille ja katoaa keskellä kirkasta päivää, samoin häviää maantiedon opettajatar, joka on lähtenyt tyttöjen perään. Arvoitus ei ratkea kun yksi tytöistä löytyy myöhemmin ilman kenkiä – hän ei muista juuri mitään tapahtuneesta.
Mitä on tapahtunut? Ilmassa väreilevä kysymys on vain yksi taso elokuvassa. Suomentaja on ymmärtänyt väärin elokuvan keskeisen paikannimen; Hanging Rock ei tarkoita hirttopaikkaa vaan ”riippuvia kallioita”, erikoista maastonkohtaa. Aboriginaalit ovat tunteneet paikan nimellä Ngannelong. Se on muinainen tulivuori, jossa laava on jähmettynyt erikoisiin, painovoimaa uhmaaviin muotoihin.
Ngannelong edustaa ikiaikaista luontosuhdetta, se on elävä paikka, missä maa itsessään on ikään kuin hengittävä, muistava, tunteva olento salaperäisine luolineen ja käytävineen. Tätä korostaa luonnon rikkaus samoin kuin kallioissa paikoin näkyvät kasvot.
Katoavatko nimenomaan retkiseurueen rohkeimmat henkilöt? Onko heidän katoamisensa kannanotto viktoriaanista kulttuuria kohtaan – kulttuuria, jota edustaa voimakkaimmin Mrs. Appleyard (Rachel Roberts), koulun johtajatar? Sivilisaation ja luonnon välinen jännite on kuvattu samantapaisesti mysteerinä David Leanin Matka Intiaan -elokuvassa.
Elokuvaa on kutsuttu ”kauhuromanssiksi”, mikä kuvaa ennen kaikkea sen outoa tunnelmaa, jota panhuilu korostaa – elokuvassa ei ole perinteisen kauhuelokuvan elementtejä eikä romanssiakaan. Katsojan on syytä luopua normaaleista juonellisista odotuksista ja antautua hypnoottisen tunnelman vietäväksi elokuvan maagisiin maisemiin. /Anneli Jussila
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 23.4.
KAVIn aluesarja: Peter Weir, Huviretki hirttopaikalle (Picnic at Hanging Rock, Australia 1975) ti 26.4. klo 18.00 BioRex, sali 4. 112 min. K12. Suom. tekstitys. Liput 6 € Kino Tavastin verkkokaupasta https://kinotavast.tapahtumiin.fi.