”Wouldn’t it be loverly?” – nimittäin iki-ihanan My Fair Ladyn (1964) katsominen kenties pitkästä aikaa. Se on jäänyt rakastetun luonnenäyttelijän ja tyyli-ikonin Audrey Hepburnin tähdittämistä klassikoista hyvin harvoin esitetyksi luultavasti pituutensa vuoksi. Kyseessä on yksi Hollywoodin suurmusikaalien kultakauden kirkkaimmista helmistä – myös yhteiskuntasatiirina.
1910-luvun Lontooseen sijoittuva tarina pelaa herkullisesti vastakohtaisuuksilla. Koppava fonetiikan professori Henry Higgins (Rex Harrison) kiinnittää huomionsa kukkia kaupustelevaan työväenluokkaiseen Eliza Doolittleen (Hepburn), jonka cockney-aksentti raastaa hänen korviaan. Higgins on vakuuttunut, että määrätietoisesti kouluttamalla hän saa muovattua Elizasta – tai kenestä tahansa hänen kaltaisestaan – hienostuneen ladyn.
Seuraa teräväkielistä sanailua, hilpeitä lausumisharjoituksia ja ihmiskokeita seurapiiritilanteissa, mutta Eliza pistää aluksi kampoihin minkä pystyy. Hänen vastarintansa saavuttaa huippunsa vauhdikkaassa ja päiväunimaisessa ”Just You Wait” -numerossa, josta havahtuminen on tilannekomiikkaa hulvattomimmillaan. Sosiaalikritiikki puolestaan tiivistyy Elizan repliikkiin ”Ero ladyn ja kukkaistytön välillä ei ole siinä, miten hän käyttäytyy, vaan miten häntä kohdellaan.”
Kuvauksiin liittyi dramatiikkaa, sillä Hepburn joutui pettymään roolinsa kannalta olennaisessa asiassa: Riskejä kaihtanut tuotantoporras vaati, että hänen lauluäänensä dubattiin sitoutuneesta harjoittelusta huolimatta. Hän poistui kuvauspaikalta mutta palasi seuraavana päivänä ja pyysi kaikilta anteeksi ”ilkeää käytöstään” kuten paronittaren tytär ainakin.
Koska ”Just You Wait” -alkupuolta lukuun ottamatta sopraano Marni Nixon hoiti laulamisen, Hepburn jäi sillä kertaa vaille naispääosan Oscar-ehdokkuutta. Muille pystejä sitten ropisikin, yhteensä kahdeksan mm. parhaasta elokuvasta, miespääosasta ja ohjauksesta.
Myös Harry Stradlingin upean maalauksellinen kuvaus huomioitiin gaalassa, ja Cecil Beatonin puvustus ei sekään jättänyt mahdollisuuksia muille ehdokkaille. Harva elokuva-asuste on yhtä ikoninen kuin Hepburnin Ascot-kohtauksissa käyttämä teatraalisen valtava hattu.
Melodioiltaan ja lyriikoiltaan tarttuvat laulut, pilke silmäkulmassa kirjoitettu säkenöivä dialogi, valloittava Audrey, loputon pukuloisto… My Fair Ladyn äärellä on helppo viehättyä yhä uudestaan! /Taneli Hiltunen
Kirjaston Kinopiiri: George Cukor, My Fair Lady (USA 1964). Pääkirjaston Mediahuone ke 4.5. klo 17.30. 173 min. K3. Suom. tekstitys. Perustuu George Bernard Shaw’n näytelmään Pygmalion (ensiesitys 1913). Käsikirjoitus ja laulujen sanoitukset Alan Jay Lerner, säveltäjä Frederick Lowe. Päärooleissa Audrey Hepburn ja Rex Harrison. Kinopiiri-näytökset järjestävät yhteistyössä Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ja Kino Tavast, jonka edustajat alustavat elokuvan ja vetävät sen jälkeen käytävää keskustelua. Kevätkauden loput näytökset ovat lähes täynnä, mutta vapaita paikkoja voi tiedustella kirjastolta.
