Greta Gerwigin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa draamakomediassa eletään vuotta 2002 Sacramentossa Kaliforniassa. McPhersonien perhe on käymistilassa, kun taiteellinen 17-vuotias Christine eli ”Lady Bird” (sympaattisen särmikäs Saoirse Ronan) haluaa pois koulumaailman katolisesta ilmapiiristä itärannikon yliopistojen ja kulttuurielämän pariin. Hänen kahta vuoroa psykiatrisessa sairaalassa tekevä äitinsä Marion (Laurie Metcalf) on vakuuttunut, että ovet maineikkaisiin ja kalliisiin opinahjoihin eivät kuitenkaan aukenisi, mutta Lady Bird on päättänyt pitää kiinni suunnitelmastaan.
Tasan yhtä vahvatahtoisella ja äärimmäisen rakastavalla äidillä on syynsä huolenpitoon, sillä perheen toimeentulo vaarantuu isä Larryn (Tracy Letts) jäädessä työttömäksi. Lady Bird kyllä ymmärtää tämän, mutta halu löytää oma ääni – ja toisaalta tehdä samojakin asioita kuin muut nuoret – puskee voimalla läpi.
Immaculate Heart (tai ”Fart”, kuten Lady Bird veistelee) -tyttökoulussa ystävyyssuhteet muuttuvat ja joutuvat koetukselle, ja poikien tuleminen mukaan yhtälöön aiheuttaa omat kimurantit mutkansa. Silti aikaa jää hilpeille kolttosille, joiden kohteiksi päätyvät mm. matematiikanopettajan arvosanakirja ja erään nunnan auto, eikä tahattomilta kommelluksiltakaan vältytä. Vaan kestävätkö äidin ja tyttären välit edessä kuin kangastuksena häämöttäviä muutoksia?
Irlantilais-yhdysvaltalaisesta Ronanista (s. 1994) on muutamassa vuodessa tullut nuoreksi naiseksi varttumista kuvaavien roolien spesialisti. Brooklynin (2015), Kahden kuningattaren (2018) ja Pikku naisten (2020, Gerwig) tapaan hän ilmentää rohkeutta ja toisaalta epävarmuutta kauniisti, ja mukana on omapäisyyttä, joka voi taittua niin koomisuuden kuin vakavan itsetutkiskelunkin suuntaan.
Näyttelijästä enimmäkseen kameran taakse uraa tekemään siirtynyt Gerwig (s. 1983) on erittäin varmaotteinen tarinankertoja ja suhtautuu kaikkiin hahmoihin hyväntahtoisella ymmärryksellä. Hän saa kudottua mukaan myös kantaaottavuutta kohtauksiin, jotka voisivat jäädä vähemmän taitavan ohjaajan käsissä irrallisiksi ja kliseisiksi.
Gerwig on oivaltanut jotain hyvin olennaista näyttäessään tyttären ja äidin luonteiden olevan pohjimmiltaan samanlaiset, mikä on yksi syy törmäyskurssilla olemiseen. Juuri tämän koskettavan dynamiikan ansiosta äidinkään hahmo ei jää pintapuoliseksi, eikä katsoja välttämättä koe tarvetta asettua kummankaan puolelle.
Oscar-ehdokkuudet Gerwigille, Ronanille, Metcalfille ja itse elokuvalle sekä kaikkiaan 122 palkintovoittoa ja 228 ehdokkuutta todistavat omaleimaisen äänen vetovoimasta genressä, joka houkuttelee samaistuttavuudellaan yhä uusia tekijöitä ja katsojia. Vielä tärkeämpää kuin mitä kerrotaan onkin miten kerrotaan. /Taneli Hiltunen
Birgerin Kino-keskiviikko: Greta Gerwig, Lady Bird (USA 2017) ke 11.5. klo 18.00 Olutravintola Birgerin kabinetti. 94 min. K12. Suom. tekstitys. Päärooleissa Saoirse Ronan ja Laurie Metcalf. Vapaa pääsy, mutta paikan voi varata osoitteesta https://kinotavast.tapahtumiin.fi. Näytös järjestetään yhteistyössä Olutravintola Birgerin kanssa.
