Sri Lanka on monelle kaukainen lomaparatiisi. Saaren raskas lähihistoria tulee lähelle vain satunnaisesti, kenties jonkun julkisuuden henkilön puheenvuorossa. Ranskalaisohjaaja Jacques Audiardin vuonna 2015 ensi-iltaan tullut Dheepan kertoo tarinan, johon on ehkä yllättävänkin helppo samaistua. Sri Lankassa on käyty enemmän tai vähemmän avointa sisällissotaa vuodesta 1983 alkaen. Vastakkain ovat saaren pohjoisosaa asuttavat tamilit ja valtaväestö singaleesit. Monesti muistetaan, että englantilaiset siirtomaaisännät toivat tamileja Intiasta työskentelemään teeplantaaseillaan 1800-luvulla, mutta hindulaisia tamileita oli asunut saarella ainakin 1000-luvulta alkaen.
Tamil Eelam, ”Tamilitiikereinä” tunnettu järjestö, on pyrkinyt luomaan pohjoisosaan itsenäisen tamilivaltion perustellen tavoitettaan saaren historialla. Kuulostaa jotenkin tutulta, eikö? Tiikerit ovat käyneet sissisotaa, harjoittaneet avointa terrorismia, murhanneet poliitikkoja, mm. Intian pääministerin Rajiv Gandhin, ja värvänneet joukkoihinsa lapsisotilaita. Aselepo solmittiin lopulta vuonna 2009, mutta tilanne on edelleen tulenarka.
Tästä rakentuvat kulissit Jacques Audiardin Dheepanille. Elokuvan alussa ollaan kaoottisissa tunnelmissa Sri Lankalla, pakolaisleirissä pyrkimässä Eurooppaan. Turvapaikka on luvassa vain perheille. Entinen sotilas Dheepan (karismaattinen Antonythasan Jesuthasan) lyöttäytyy yhteen nuoren naisen Yalinin (Kalieaswari Srinivasan) kanssa. ”Perheeseen” otetaan lisäksi 9-vuotias tytär, orpo Illayaal (Claudine Vinasithamby). Pieni joukko omaksuu kuolleiden henkilöllisyyden ja päätyy Ranskaan. Pakolaisten toiveet turvallisesta elämästä törmäävät Pariisin liepeillä sijaitsevan Le Pré-Saint-Gervaisin lähiön raakaan todellisuuteen. Uutta alkua on vaikea rakentaa huumekauppiaiden ja rikollisten hallitsemassa ympäristössä.
Audiardin kritiikki Ranskan pakolaispolitiikkaa kohtaan on veitsenterävää. Hänen tapansa tuoda päähenkilöidensä valinnat katsojan lähietäisyydelle muistuttaa Berthold Brechtin eeppisen teatterin keinoa, vieraannuttamista. Audiard on itse kertonut valinneensa tarinan päähenkilöiksi tamilipakolaiset, ”joista vain harva tietää mitään.” Pienen perheen sisäiset jännitteet ovat todellisen tuntuisia. Ympäröivä kaupunginosa puolestaan on pelottava, stereotyyppinen ja ulkokohtainen. Siirtolaisten ahdistava näköalattomuus korostuu. Audiard pakottaa katsojan umpikujaan Dheepanin rinnalle. Arki on sotatilan kaltaista uhkapeliä. Katsojalle Dheepanin kulttuuri ja maailma ovat kaukaisia, mutta hänen kokemansa tilanne on yleisinhimillinen, tuttu. Nurkasta on vain yksi tie: taistele tai pakene.
Elokuvan toiveikas päätösosa jää jotenkin irralliseksi. Se on kuin jenkkitrillerin loppukevennys, jossa paha on saanut palkkansa ja kaikki on taas hyvin. Voivatko unelmat sittenkin toteutua? Dheepanista, Yalinista ja Illayaalista on yhteisten kokemusten kautta tullut ”oikea perhe”. Ehkäpä Audiardin sanoma onkin juuri siinä. Lähtökohdistamme huolimatta olemme lopulta kaikki yhteisen maapallomme kansalaisia. /Irene Wai Lwin Moe
Kirjaston Kinopiiri: Jacques Audiard, Dheepan (Ranska 2015). Pääkirjaston Mediahuone ma 16.5. klo 17.30. 110 min. K12. Suom. tekstitys. Päärooleissa Antonythasan Jesuthasan, Kalieaswari Srinivasan, Claudine Vinasithamby. Kinopiiri-näytökset järjestävät yhteistyössä Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ja Kino Tavast, jonka edustajat alustavat elokuvan ja vetävät sen jälkeen käytävää keskustelua. Näytös on lähes täynnä, mutta vapaita paikkoja voi tiedustella kirjastolta.