Mitä sitä suotta kieltämään. Men (2022) on pieni mestariteos. Se on draama, symbolinen kuvaus traumaattisen kokemuksen jälkipuinnista sekä groteski slasher-elokuva samassa paketissa. Hitaasti etenevä kerronta ja vähä vähältä tiivistyvä jännitys, joka räjähtää loppukohtauksessa surrealistiseksi painajaiseksi, tekee kokonaisuudesta hyvin poikkeuksellisen ja valtavirrasta monessakin suhteessa edukseen erottuvan elokuvan.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Alex Garland on jo kannuksensa ansainnut. Hän aloitti kirjailijana, siirtyi käsikirjoittajaksi ja debytoi ohjaajana vuonna 2014 sci-fi trillerissä Ex Machina. Lisäksi hän on työskennellyt televisiotuotantojen ja pelikirjoittamisen parissa. Meniä on ehditty vertaamaan David Cronenbergin ja David Lynchin elokuviin, mutta yksi nimi on jäänyt mainitsematta. Se on Lars von Trier. Eritoten traumaattisen kokemuksen synnyttämän mielentilan kuvauksena Men on velkaa von Trierin Antichristille, jossa taide-elokuva löi kättä rankan kauhukuvaston kanssa. Kuten Antichrist, helppoa katsottavaa Men ei ole. Taide-elokuvan ystävälle se voi olla liiankin rankka, vannoutuneelle kauhufilkkafanille liian seesteinen. Kuitenkin juuri se tekee Menistä niin hienon. Se uskaltaa rikkoa rajoja ja kulkea omaa polkuaan.
Menin tarina on pinnalta katsoen yksinkertainen. Aviomiehensä itsemurhan jälkeen päähenkilö Harper (Jessie Buckley) vetäytyy maaseudun rauhaan kokoamaan itseään. Syvällä mielen sisällä vellovat suuret tunteet. Väistämättä hän tapaa myös muita kyläyhteisön jäseniä – lähinnä miehiä – jotka yllättävällä tavalla muistuttavat toisiaan paitsi ulkonäöltään, myös käytökseltään. Kaikki vaikuttavat tahtovan Harperilta sitä, mitä miesten odotetaan naiselta haluavan. Vai onko se vain Harperin kuvitelmaa? Mitä miehet oikeastaan haluavat? Tapahtumat kulminoituvat vääjäämättömään konfliktiin, joka on juuri niin brutaali kuin slasher-elokuvalta voikin odottaa.
Siitä huolimatta kyse on jostain aivan muusta kuin genre-elokuvalta kuvittelisi. Psykoottista tunnelmaa korostaa se, että kaikkia kylän miehiä esittää sama näyttelijä, Rory Kinnear. Sekä Kinnear että Buckley tekevät kumpikin huikean hienot roolisuoritukset.
Kontrastien luojana Garland on suvereeni monitaituri. Se näkyy kuvastossa ja kuvakerronnassa. Se kuuluu äänimaailmassa ja musiikin käytössä. Ja ennen kaikkea, kontrastit läpäisevät koko tarinan: viha ja rakkaus, todellisuus ja kuvitelmat, kauhu ja katarsis vain muutaman mainitakseni. Niin kuin Cronenberg, Lynch tai von Trier, Garland tietää mitä tekee. Aika näyttää, onko hänestä vastaavaksi ihmismielen alitajuisten ulottuvuuksien ja irrationaalisten maailmojen provokatiiviseksi kuvaajaksi. Men on joka tapauksessa vaikuttava kokemus. Se kuuluu niihin elokuviin, jotka eivät unohdu heti elokuvateatterin ulko-ovella. /Timo Miettinen
Men (Britannia 2022). 100 min. K16. Ohjaus ja käsikirjoitus Alex Garland. Päärooleissa Jessie Buckley, Rory Kinnear ja Paapa Essiedu. BioRexin ohjelmistossa ainakin ti 28.6. asti.
