Japani-friikki istahtaa elokuvateatteriin odotuksen vallassa. Brad Pittin esittämä hömelön oloinen palkkamurhaaja Ladybug askeltaa Tokion värivalojen kirjomilla kaduilla. Kulkua rytmittää muistojen vuoden 1977 kuumin elokuvahitti. BeeGeesin ”Stayin’ Alive” onkin tämän toimintakomediaksi nimetyn leffan varsinainen teema. Bullet Train – Japanin supernopea juna – syöksähtää matkaan Tokiosta matkassaan sekalainen joukkio roikaleita, joista jokaisella on käsivarren mittainen murhia ja väkivaltaa sisältävä cv. Kehyskertomukseen liittyy sairaalavuoteessa viruva pikkupoika, tämän murheen murtama isä ja vielä äkeä vaarikin. Viimeksi mainittua esittää häikäisevä Hiroyuki Sanada. Mies on kantanut universumin seksikkäimmän miehen manttelia siitä alkaen kun Toshiro Mifunesta aika jätti. (Sorry Brad, you didn’t have a chance!)
Bullet Train (2022) perustuu japanilaisen Kotaro Isakan trilleriin Maria Beetle. Kirjaa en ole vielä saanut käsiini, mutta rohkea oletus on, että Deadpool 2 -ohjaajana kunnostautunut David Leitch ei ole kainostellut muokata tarinaa amerikkalaisten makua miellyttäväksi. Ohjaustyön ja kässärin esikuvaksi löytyy tietenkin ”the one and only” Quentin Tarantino, äkkiväärän verikokkelin mestarillinen sekoittaja. Kenties Leitchin olisi kuitenkin pitänyt vähän harkita ensin. Reservoir Dogsia ei ole helppo toisintaa! Viittauksia yritykseen voi nähdä mm. palkkamurhaajien nimissä Mr Lemon ja Mr Tangerine (Brian Tyree Henry, Aaron Taylor-Johnson) Tarantinon tapa pyörittää katsojaa juonen ja kerronnan sokkeloissa on omaperäinen ja edelleen raikas. Leitchin vitsi ei lähde lentoon, sillä jutusta puuttuu elokuvaa katsomaan istahtaneen katsojan odottama motiivi. Siis vanhanaikaisesti perimmäinen kysymys toiminnan syystä seurausten taustalla.

Jos kirjallisia lisävihjeitä kaivataan, on sellainen nukkemaisen psykopaatin Princen (Joey King) matkan alussa lueskelema 1979 julkaistu trilleriromaani Shibumi. Yhdysvaltalaisen Rodney William Whitakerin pseudonyymillä Trevanian julkaisema palkkamurhaaja Nikolai Helistä kertova romaani. Hel on venäläisen emigranttiäidin poika, joka on oppinut surmaamisen taidon japanilaiselta sotavangilta. Onko tämä elokuvan tekijätiimin yritys rakennella siltaa Bullet Trainissa mellastavan venäläisrikollisen White Deathin (Michael Shannon) hahmoon – vaikea sanoa. Shibumi on muuten japanilaisen estetiikan termi, joka tarkoittaa selkeää ja yksinkertaisen puhdaslinjaista. Ja sillä ei kyllä ole yhtään mitään tekemistä tämän elokuvan visuaalisuuden kanssa!

Katsoja alkaa ounastella pettymystä hyvissä ajoin ennen elokuvan puoliväliä. Graafisesti esitetty tappaminen aiheuttaa lievää kuvotusta. Toimintakohtaukset seuraavat toisiaan, mutta punaista lankaa ei tarjota niiden yhteen liittämiseksi. Pelkkä kostotarina harvoin riittää kiinnostuksen ylläpitäjäksi. Ruumiita tulee liukuhihnalta, mutta osa hahmoista tuntuu nielaisseen kuolemattomuuden yrtin hyvissä ajoin ennen junaan nousua. Pahista ei saa hengiltä ei sitten millään! Kun tehokas juna kiitää pimeässä maisemassa lähes tyhjänä, eikä edes kuulutuksia asemien välillä esitetä, typistyy Japani kliseiseksi kulissiksi junamatkalle. Animehahmo Momomon, japanilainen henkilökunta ja digitaalisesti luodut pagodit vain harmittavat katsojaa. Parituntisen kohokohdaksi jäävätkin hyvän roolin vetävä Brad Pitt ja ohi kiitävän junan ikkunasta nähty pyhä Fuji-vuori. /Irene Wai Lwin Moe

David Leitch, Bullet Train (USA 2022). 126 min. K16. Rooleissa Brad Pitt, Hiroyuki Sanada, Aaron Taylor-Johnson, Andrew Koji, Bad Bunny, Brian Tyree Henry, Joey King, Logan Lerman, Masi Oksa, Michael Shannon, Zazie Beetz ja Sandra Bullock. BioRexin ohjelmistossa.