Jarno Elosen ohjaama ja Pekka Rintalan ideoima low-budget, tai tässä tapauksessa no-budget, elokuva on tekijätiiminsä näköinen ja idealleen tinkimättömän uskollinen sotaseikkailu. Vaikka toiseen maailmansotaan sijoittuukin, sota on elokuvassa vain miljöö ja se maailma, mihin tarinan tapahtumat sijoittuvat. Samaan tapaan kuin Yhdysvaltain sisällissota Hyvissä, pahoissa ja rumissa.
Tarinassa etsitään salaperäistä Verimaljaa. Onko kyseessä myyttinen Jumalan vihan malja vai maallisempi kirkollinen artefakti, jota piispa Argentino himoitsee kokoelmiinsa? Vai jotain aivan muuta? Katsoja saa päättää. Yhteys saksalaisten SS-joukkojen ja keskiajalla maljaa vartioineen Teutoniveljeskunnan välillä tehdään joka tapauksessa selväksi, samoin tarinan SS-osaston komentajan, kapteeni von Ballackin, sukulaissuhde veljeskuntaan. Kun maljaa jahtaa vielä Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi NKVD (”sisäasiainkansankomissariaatti”), ainekset Kadonneen aarteen metsästäjien kaltaiseen seikkailuun ovat koossa. Vastaavasta spektaakkelista ei silti tietenkään ole kyse.
Kun budjettia ei ole, pitää olla luova. Erityisesti se pätee epookkielokuvaan, ja nimenomaan aikakauden kuvauksessa Verimalja on parhaimmillaan. Se on elävä todiste siitä, kuinka kuvauspaikkojen valinnoilla, kuvakulmilla, rajauksella ja lavastuksen pienillä yksityiskohdilla rakennetaan uskottavaa ajankuvaa. Toisaalta yksityiskohtiin se myös särkyy. Kun hiusmuoti ei ole ajanmukaista tai Saksassa ja Vatikaanissa puhutaan selvää suomea, taiten tehty todellisuusilluusio romahtaa. Ja kun elokuvaa tehdään kymmenen vuoden ajan, muutos ei voi olla näkymättä näyttelijöiden kasvoissa ja koko olemuksessa.
Rahoituksen puute käy ilman muuta ilmi lopputuloksessa, mutta se antaa myös mahdollisuuksia. Lopputulema voi olla rosoinen, mutta samalla elokuvaan jää sitä särmää, mikä viimeiseen asti hiotusta ja laskelmoiden tuotetusta suuren budjetin elokuvasta jää liian usein uupumaan. Kun ulkopuolisia rahoittajia ei ole, ei myöskään ole heidän vaatimuksiaan. Jokainen indie-elokuva on keskisormen vilautus isolle rahalle ja todistuskappale siitä, ettei elokuvan tekeminen vaadi miljoonabudjettia. Aikaa se sen sijaan voi vaatia. Ja päättäväisyyttä sekä uskoa omaan asiaansa. Käykää, hyvät ihmiset, katsomassa Verimalja. Tuette kotimaista, suuresta rahasta riippumatonta elokuvatuotantoa. /Timo Miettinen
Jarno Elonen, Verimalja (Suomi 2022). 90 min. K16. Päärooleissa Marko Salminen, Antti Peltonen ja Marko Loukaskorpi. BioRexin ohjelmistossa.