Intialainen elokuva on harvinainen herkkupala kaupallisen elokuvateatterin ohjelmistossa. Kun sellainen on kotikaupungissa tarjolla, kannattaa mahdolliset ennakkoluulot heittää nurkkaan ja antautua näytöksen vietäväksi.

Pan Nalinin ohjaama Viimeinen näytös on elokuva valkokankaan lumosta. Tarina pohjautuu Nalinin (Nalin Kumar Pandya, s. ?) omaan elämään. Kuten elokuvansa päähenkilö Samay, myös Pan Nalin kasvoi pienessä kylässä Gujaratissa. Vaatimattomista oloista lähteneen itseoppineen elokuvantekijän taiteellinen lahjakkuus näyttäytyi jo varhain maalaavan ja piirtävän pojan harrastuksissa. Nalin lähti kylästä opiskelemaan elokuvan tekemistä Vadodaran kaupunkiin, jossa tutustui Hollywoodiin ja eurooppalaisten elokuvien maailmaan. Varsin kaikkiruokaisen nuorukaisen ihanteita olivat niinkin toisistaan poikkeavat ohjaajamestarit kuin Andrei Tarkovski, Akira Kurosawa, Sergio Leone ja Stanley Kubrick.

Kun Nalin viimein vuonna 1999 päätyi Mumbaihin, Intian elokuvateollisuuden kiivaasti sykkivään sydämeen, hän aloitti lyhytelokuvien ja dokumenttien tekijänä. Varsinainen läpimurto oli vuonna 2001 ensi-iltansa saanut kansainvälinen yhteistuotanto Samsara, joka kertoo tiibetiläisen munkin tiestä kohti valaistumista. Sen jälkeen Nalin on kirjoittanut intialaisen elokuvan määritelmää uudelleen. Kansainvälinen menestys on tuonut ohjaajalle lukuisia palkintoja ja taannut, että työ jatkuu.

Viimeisessä näytöksessä Chalalan kylässä asuva 9-vuotias Samay-poika (eloisa Bhavin Rabari) lumoutuu valkokankaan taiasta. Omaisuutensa ja ehkä myös ylpeytensä menettänyt bramiini-isä (Dipen Raval) raapii perheen toimeentulon kasaan kojussaan myymällä makeaa maustettua teetä ohikulkevien junien matkustajille. Kun poika haaveilee elokuvan tekemisestä, isä tuhahtaa, ettei sellainen sovi bramiinin arvolle. Samay ei kuitenkaan lannistu. Koulusta karkuteillä oleva poika vaihtaa äidin (Richa Meena) pakkaaman eväslaatikkonsa kylän elokuvateatterin koneenkäyttäjän Fazalin (hurmaava Bhavesh Shrimali) kanssa päästäkseen näytökseen. Eväslaatikko vaihtaa omistajaa pian päivittäin. Fazal ja Samay ystävystyvät ja poika oppii koneenkäyttäjältä elokuvan tekemisen salaisuudet.

Poika astuu valon ja liikkeen taikapiiriin. Valkokankaalla elokuvat vaihtuvat kertoen meille myös ohjaajan itsensä kulkemista askeleista Intian elokuvan historiassa. Kohtaukset vaihtelevat 1970-luvun toimintaelokuvasta Amitabh Bachchanin legendaarisiin sankarirooleihin. Näkymä palaa toistuvasti vuoden 2008 superhittiin, ylelliseen rakkauskertomukseen Jodhaa Akbar. Bollywood-bongari ilahtuu myös elokuvajulisteiden kavalkadista.

Maalauksellinen gujaratilainen kylämaisema peltoineen on iätön, muuttumaton. Kun Samay jää kiinni elokuvien luvattomasta katselusta, keksii hän perustaa oman ”teatterin” hylättyyn rakennukseen. Siellä sekalaiselle seurakunnalle esitetään hillitön ”mykkäversio” Pan Nalinin omasta, kansainvälisesti menestyneestä Tiibet-seikkailusta Valley of Flowers (2006). Uusi aika saavuttaa kuitenkin myös syrjäisen maalaiskylän. Kömpelöiden koneiden ja jättimäisten filmirullien kohtalona on päätyä romuttamolle, kun sulavaliikkeinen pukumies asentaa teatteriin uutta digitaalista tekniikkaa. Lohduttomana Samay katsoo, kun filmikone ja filmit muuttavat muotoaan.

Samayn isä on kuitenkin heltynyt ja hyväksyy nyt poikansa toiveen elokuva-alan opiskelusta. Kun juna ottaa vauhtia Chalalan asemalta Samay kyydissään, taakse jää koti, perhe ja ikiaikainen Intia.

Elokuvan lopuksi Samayn tarjoama oivallus on mainio yllätys katsojalle. Se alleviivaa Viimeisen näytöksen omaelämäkerrallisuutta ja ohjaaja Pan Nalinin velkaa Intian näyttelijäsuuruuksille ja kaikkien aikojen elokuvaohjaajille, jotka lumoavat meidät aina uudelleen.

Intia on elokuvan suurvalta. Joka ikinen päivä noin 15 miljoonaa intialaista istuutuu elokuvateatterin hämärään elääkseen hetkisen valkokankaalla esiintyvien supertähtien rinnalla. 1500 vuosittain valmistuvan täyspitkän leffan joukkoon mahtuu niin täräyttävää toimintaa kuin vakavaa yhteiskunnallista draamaa, hempeää romantiikkaa ja komediaa unohtamatta. Pan Nalin on löytänyt viisastenkiven, jolla intialaisen elokuvan suljettu ovi avautuu myös suomalaiselle katsojalle. Lämmin suositus jokaiselle, joka on joskus unohtanut itsensä teatterin hämärässä. /Irene Wai Lwin Moe

Pan Nalin, Viimeinen näytös (Intia 2021). Rooleissa Bhavin Rabari, Richa Meena, Bhavesh Shrimali. 111 min, K7, gujaratin kielinen, suom. tekstitys. BioRexin ohjelmistossa.