Enkelin kosketus (1990) tehtiin alun perin kolmiosaiseksi tv-sarjaksi, josta Jane Campion muokkasi teatterilevitykseen upean ja koskettavan elokuvan. Se perustuu päähenkilön omiin muistelmiin ja kertoo köyhään uusiseelantilaiseen perheeseen syntyvän herkän ja aran Janet Framen (1924–2004) tarinan. Pikkutytöstä asti runoilijan urasta haaveileva Janet onnistuu traagisten vaiheiden kautta lopulta saavuttamaan mainetta arvostettuna kirjailijana.
Elokuva seuraa Janetin vaiheita kronologisesti lapsuudesta aikuisuuteen. Kerronta on levollista ja kuvat tavoittavat heti alkukohtauksesta lähtien sadunomaisia sävyjä. Janetin ensimmäinen esittäytyminen vihreä niitty taustanaan tuo mieleen kolostaan liikkeelle lähteneen menninkäisen. Janet on pienestä pitäen ujo ja syrjäänvetäytyvä, useimmiten hän sosiaalisissa tilanteissa ajautuu joukon ulkopuolelle. Toisaalta sieltä hän tarkkanäköisesti havainnoi ympäristöään ja ihmisten käyttäytymisen piirteitä. Perheen ilmapiiri on toimeentulon niukkuudesta huolimatta lämmin ja suvaitsevainenkin. Vaikeisiin hetkiin suhtaudutaan kohtalonomaisella nöyryydellä, elämä tuo mukanaan kaikenlaista.
Elokuva on hyvin humaani ja henkilöhahmot ovat miellyttävällä tavalla monipuolisia – ihmisistä löytyy sekä ikävämpiä puolia kuin myös lempeyttä, lämpöä ja iloa. Edes Janetin pitkää ajanjaksoa sodanjälkeisen psykiatrisen hoidon maailmassa väärine diagnooseineen ja sähköshokkeineen ei paisutella. Lobotomialeikkauksenkin Janet välttää niukasti vain sen vuoksi, että voittaa kirjallisuuskilpailun.
Janetia eri ikävaiheissa esittävät näyttelijät (Kerry Fox, Alexia Keogh ja Karen Fergusson) suoriutuvat osuuksistaan upeasti, ja muutenkin näyttelijätyö on kaikin puolin luontevaa. Joidenkin kohtausten merkitys jää hieman irralliseksi, mikä johtunee tv-sarjaa elokuvaksi leikattaessa tehdyistä poistoista.
Vähän samaan tapaan kuin Janet välillä on kuin oman elämänsä sivustakatsoja, tuuliajolla oleva laiva virtojen vietävänä, kerrontakin monesti vain ikään kuin toteaa tapahtuneen. Tämä ei tarkoita sitä, että elokuva ei koskettaisi tunteita, oikeastaan päinvastoin, sen vahvuus on juuri kerronnan herkkyydessä. Se ei osoittele vaan jättää paljon katsojan oman tulkinnan varaan. /Petri Peräkasari
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 5.10.
KAVIn aluesarja: Jane Campion, Enkelin kosketus (An Angel at My Table, Uusi-Seelanti/Australia 1990) ti 11.10. klo 18.00 BioRex, sali 4. 158 min. K12. Suom. tekstitys. Päärooleissa Kerry Fox, Alexia Keogh ja Karen Fergusson. Liput 6 € Kino Tavastin verkkokaupasta https://kinotavast.tapahtumiin.fi tai käteisellä ovelta näytöspäivänä klo 17.40 alkaen.