Ruotsalaiselokuva Maastamuuttajat – Viimeinen kirje Ruotsiin (2021) saa juoniaineksensa Vilhem Mobegin klassikkoromaanista. Se kertoo ruotsalaisen uudisraivaajaperheen muutosta Amerikkaan kuten myös aiemmin nähty Jan Troellin tuplaklassikko Maastamuuttajat (1971) ja Raivaajat (1972).
Naiskäsikirjoittajien ja norjalaisohjaaja Erik Poppen käsissä Mobergin alkuperäisestä ideasta on kehkeytynyt perheen äidin, Katrinan (Lisa Charlehed) tarina. Isä Karl-Oskar (Gustaf Skarsgård) ja neljä lasta jäävät sivurooleihin.
Pohjolan ohjaajien parhaimmistoon lukeutuvan Poppen versio lunastaa paikkansa tyylikkäällä kuvauksella, subjektiivisella näkökulmalla ja tunteisiin vetoavalla kerronnalla.
Valkokankaalle vyöryvät laajat maisemat ja kameran tiukasti rajaamat interiöörit. Merimatkalla ja rautatieasemalla John Christian Rosenlundin kuviin pääsevät kameran taidokkaasti vangitsemat suuret joukot, mutta perillä Minnesotassa suuri yksinäisyys ympäröi päähenkilön niin maantieteellisesti kuin sosiaalisestikin.
Matkalle lähdetään kielitaidottomina ja suurin toivein vuonna 1849, koska Ruotsissa ei ruoka riitä. Muuttopäätös on Katrinalle haikea, koska äiti ei hyväksy lähtöä. Draama kuvaa onnistuneesti juurettomuuden tuntoja ja identiteetin repaleisuutta. Vasta seuraava maahanmuuttajasukupolvi voi kotiutua ja juurtua kunnolla uuteen kulttuuriin.
Siinä missä Katrina taistelee koti-ikävää vastaan ja etsii identiteettiään, hänen puolisollaan Karl-Oskarilla on visio paremmasta tulevaisuudesta ja kyky rakentaa menestystä. Myös toisen maahanmuuttajan, Ruotsissa hyväksikäytetyn Ulrikan menestys uudella mantereella lunastaa kaikki unelmat, mutta Katrina on revitty juuriltaan kuin Ruotsista mukaan otettu omenapuu. Puu juurtuu kuitenkin uuteen maaperään. Entä Kristina?
Koronan takia vähille esityskerroille jäänyt Maastamuuttajat on nähtävä isolta kankaalta. Lempeä hillitty värimaailma ja Johan Söderqvistin musiikki luo tunnelmalliset puitteet tarinalle, joka huolimatta näennäisestä rajauksestaan Katrinan kokemukseen avautuu monitahoiseksi ja ajankohtaiseksi puheenvuoroksi maahanmuuttajien juurettomuuskokemuksista sekä naissukupolvien keskinäisistä verisiteistä. Vahvuus piilee näkökulman suppeuden synnyttämässä vahvassa emotionaalisessa latauksessa. /Ulappa
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 26.10.
Svenska Veckan: Erik Poppe, Maastamuuttajat – Viimeinen kirje Ruotsiin (Ruotsi 2021) Museo Militarian elokuvasali ma 31.10. klo 18.00. Liput (8 €) Kino Tavastin verkkokaupasta https://kinotavast.tapahtumiin.fi näytöspäivään klo 17.30 asti tai ovelta käteisellä näytöspäivänä klo 17.45 alkaen.
