Rainer Werner Fassbinder on tunnetuimpia saksalaisen sodanjälkeisen elokuvan tekijöitä. Lyhyen elämänsä aikana hän ehti ohjata lähes 40 elokuvaa, useita tv-tuotantoja, joista tunnetuin on Berlin Alexanderplatz, sekä lukuisia teatteriesityksiä. Lisäksi hän tuotti, kirjoitti, näytteli ja monesti myös leikkasi elokuviaan. Näin valtavan tuotannon mahdollisti se, että Fassbinder käytti usein samaa työryhmää elokuvasta toiseen.
Lili Marleen (1981) on tilaustyö ja Fassbinderin kallein elokuva. Tuottaja Luggi Waldleitner halusi pääosaan Maria Braunin avioliiton myötä kansainväliseksi tähdeksi nousseen Hanna Schygullan. Hän suostui sillä ehdolla, että Fassbinder ohjaisi. Tämä taas halusi vapauden muokata käsikirjoitusta mieleisekseen.
Tarina perustuu löyhästi ”Lili Marleenin” vuonna 1939 levyttäneen Lale Andersenin muistelmiin. Kapakkalaulajan Willien ja pianistisäveltäjän Robertin (Giancarlo Giannini) rakkaustarinan inspiraationa on ollut Andersenin ja sveitsiläisen säveltäjän ja oopperajohtajan Rolf Liebermanin suhde.
Willie levyttää ensimmäisen maailmansodan saksalaissotilaan runoon tehdyn laulun ”Lili Marleen”, josta tulee toisen maailmansodan aikana erittäin suosittu. Juutalainen Robert toimii vastarintaliikkeessä, joka salakuljettaa juutalaisia pois Saksasta. Rakastavaiset joutuvat erilleen ja yrittävät tahoillaan selviytyä. Kun sodan jälkeen tulee mahdollisuus jälleen tavata, asiat ovat peruuttamattomasti muuttuneet.
Lili Marleenia ei pidetä Fassbinderin onnistuneimpiin kuuluvana elokuvana. Siinä on kuitenkin esillä paljon hänelle mieluisia teemoja. Usean muun Fassbinder-elokuvan tavoin se sijoittuu sota-ajan Saksaan. Kuten Maria Braunin avioliitto, sekin käsittelee rakkautta, joka elää siitä, ettei se koskaan saa täyttymystään.
Keskeinen moraalinen pohdinta liittyy siihen, onko totalitaarisessa yhteiskunnassa oikeus luoda uraa huomioimatta mitä ympärillä tapahtuu – jotenkin ajankohtaiselta kuulostava teema! Moraalista ristiriitaa lievittää se, että Willie menee mukaan vastarintatoimintaan salakuljettamalla keskitysleiristä kuvatun filmin ulkomaille.
Fassbinder oli mieltynyt esikuvansa Douglas Sirkin tyyliseen melodraamaan. Rakkaustarina kuvataan hieman etäännytetysti ja ajoittain korostuneen teatraalisesti. Päähenkilöt ovat kuin oman elämänsä sivustakatsojia. Isommat asiat ohjaavat heidän elämänkulkuaan ilman, että heillä on suuriakaan mahdollisuuksia vaikuttaa lopputulokseen. Silti he ovat myös selviytyjiä, jotka mahdottomissa olosuhteissa tekevät sen mihin pystyvät. /Petri Peräkasari
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 8.3.
KAVIn aluesarja: R. W. Fassbinder, Lili Marleen (Länsi-Saksa 1981) ti 14.3. klo 18.00 BioRex, sali 4. 121 min. K16. Suom. tekstitys. Liput 6 € Kino Tavastin verkkokaupasta https://kinotavast.tapahtumiin.fi tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen.