Valentin Vaala ohjasi vuonna 1946 toiseksi vanhimman Niskavuori-filmatisoinnin Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä, joka on selkeästi suomalainen klassikko, osa kulttuurihistoriaamme ja yhä kiinnostava kotimaisen elokuvan merkkipaalu.
Käsikirjoituksen taustalla on Juhani Tervapään alias Hella Wuolijoen näytelmä vuodelta 1940. Elokuvaan lisättiin kuvallisesti toimivia jaksoja, jotka edeltävät näytelmän alkukohtaa.
Niskavuoressa eletään 1880-lukua, mitä havainnollistavat monet ajankuvaan liittyvät piirteet, onnistunut puvustus ja taloon vierailulle saapuvat todelliset historialliset hahmot kuten Yrjö-Koskinen ja Meurman.
Alussa kuvataan komean Juhani Niskavuoren (Tauno Palo) epäsäätyistä intohimoa maatilan koreaan meijeripiikaan Malviinaan (Kirsti Hurme), mutta ei aikaakaan kun voiton vie rakkauttakin suurempi: Talo. Leimuava rakkaus joutuu väistymään, kun vanhanemännän painostuksesta sukutalon taloudellinen etu sanelee ihmissuhteidenkin ehdot.
Asetelma kuvaa osuvasti ja hieman kyynisestikin vanhan hämäläisen maaseudun moraalia, vauraan mutta velkaantuneen talon arvomaailmaa. Kolmidraama saa alkunsa, kun kuvaan astuu Loviisa, os. Saaroinen (Emma Väänänen), runsaine myötäjäisineen. Talo on pelastettu tällä naimakaupalla, mutta tunteilleen nuori isäntä ei voi mitään.
Eino Heinon kuvaus tavoittaa upealla herkkyydellä kesäisen maaseutumiljöön – Helsingin Sanomat luonnehti elokuva-arviossaan 1946 Heinon luonnonkuvausta ”täyteläisen helläksi”. Juhanin ja Malviinan kulku toisiaan kohti viljapellossa on yhä koskettava, harvinaisen hieno otos. Samoin kiinnostavasti on tavoitettu ylvään, suuren talonpoikaistalon kauniit tilat, pihapiirit ja näkymät. Niskavuoren talona toimi lammilaisen maatilan päärakennus.
Niskavuoren tarina on selkeästi melodraama, ja hyvien melodraamojen tapaan siinä on uskottava psykologinen ulottuvuutensa, mukaansa imaiseva juoni, voimakkaita tunteita samoin kuin herkullisia sivuhenkilöitä. Loviisalla oli todellinen esikuva: Hella Wuolijoen miehen Sulon äiti Serafina Wuolijoki, jonka elämänvaiheissa oli paljon samankaltaisuutta käsikirjoituksen hahmon kanssa.
Vaala sai vuonna 1947 parhaan ohjauksen Jussi-palkinnon, samoin kuin Eino Heino kuvauksesta ja Emma Väänänen ansaitusti naispääosasta. /Anneli Jussila
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 5.4.
KAVIn aluesarja: Valentin Vaala, Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (Suomi 1946) ti 11.4. klo 18.00 BioRex. 84 min. K7. Liput 6 € Kino Tavastin verkkokaupasta https://kinotavast.tapahtumiin.fi tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen. Osta lippusi hyvissä ajoin!