On varhainen aamu Ganesh Talain pikkukylässä keskisessä Intiassa. Elellään vuotta 1986, vaikka ajankohta voisi olla vaikka 1956. Näitä samanlaisia ajattomia kyliä ja seutukuntia on Intiassa tuhansittain. 14-vuotias Guddu on lähdössä rautatieasemalle etsimään hanttihommia. Pikkuveli Saroo on vain viiden vanha, mutta hinkuu mukaan. Asemalla Guddu laittaa pojan nukkumaan ja lupaa tulla kohta takaisin. Unenpöpperöinen Saroo kömpii junavaunuun etsimään veljeään, mutta nukahtaa sitten penkille. Kun hän herää, juna liikkuu. Mitään ymmärtämättä ja kauhuissaan hän huutaa veljeään. Päättymättömältä tuntuva matka kestää kaksi vuorokautta. Kun juna viimeinen saapuu Kolkatan miljoonakaupungin asemalle ollaan 1500 kilometrin päässä kotikylästä. Saroo-poikanen hämmentyy ihmispaljoudesta ja vieraasta kielestä: hän ei ymmärrä sanaakaan bengalia.
Intialais-australialaisen Saroo Brierleyn omaan elämään perustuva kirja A Long Way Home ilmestyi 2013. Australialaisen Garth Davisin esikoisohjaus Lion (2016) pohjautuu Brierleyn teokseen. Elokuvan jännite löytyy lapsuusmuistojen palapelistä, josta tarina saa voimansa. Pientä Saroota esittävä, kuvausten aikaan 8-vuotias Sunny Pawar on todellinen löytö. Mumbain slummista elokuvaan bongattu Sunny tuntee itsekin katujen kylmät lait. Lionin tuotantoryhmä tuntuu seurailevan monessa muussakin Danny Boylen Oscar-rohmu Slummien miljonääriä vuodelta 2008. Molemmissa lapsinäyttelijöitä etsittiin Intian elokuvapääkaupungin Mumbain slummista. Myös aikuista Saroota esittävä jumalainen Dev Patel on tuttu Boylen leffasta.
Lionissa pieni Saroo yrittää selviytyä Kolkatan siltojen alla ja vaarallisilla kaduilla. Katsojaa ahdistaa äärimmäisissä olosuhteissa kasvavien lasten karu todellisuus. Kuilu hyvinvoivien ja päivästä toiseen sinnittelevien välillä on järkyttävä. Nokkela Saroo saa apua, mutta pelastuu joskus vain terävän vaistonsa ja nopeiden kinttujensa ansiosta. Poliisi ei löydä johtolankoja palauttaakseen lapsen kotiinsa. Lehti-ilmoittelukaan ei tavoita satojen kilometrien päässä asuvaa äitiä.
Kohtalon onnekkaan käänteen ansiosta orpokotiin päätynyt Saroo saa uuden perheen, kun australialainen pariskunta Sue ja John Brierley (Nicole Kidman ja David Wenham) adoptoivat hänet. Hän pääsee kouluun ja oppii nopeasti uuden kotimaansa tavoille. Vastakohtana sopeutuvalle ja älykkäälle Saroolle on toinen perheeseen adoptoitu intialaispoika Mantosh (Keshav Jadhav/Divian Ladwa), jonka ongelmille ei tunnu tulevan loppua.
Elokuvan ”aikuispuoliskossa” Saroo pohtii yhä useammin identiteettiään. Toiminnan sysää liikkeelle viaton kysymys ”mistä olet kotoisin?” Muistojen välähdykset, musiikkikatkelmat kuten A. R. Rahmanin 1990-luvun supersuosittu hitti ”Urvasi Urvasi” tunkeutuvat Saroon tietoiseen tajuntaan. Lopulta ystävän illanvietossa heittämä ajatus etsiä kotipaikka Google Earthin avulla lähtee lentoon.
Lion on liikuttava ja tunteikas kertomus 27 vuotta kestäneestä matkasta takaisin kotiin. Elokuvan tarjoama ajatus ”todellisesta” kotimaasta tai perheestä on ehkä hieman häiritsevä, jollei sitten tartuta mahdollisuuteen, että identiteetti on peilissä näkyvän kuvan hyväksymistä. Sirpaleistakin saa kokonaisuuden, kun hyväksyy mosaiikin prismankaltaisena välkkyvän heijastuksen. /Irene Wai Lwin Moe
Kirjaston Kinopiiri: Garth Davis, Lion (Australia/Intia 2016) ma 28.8. klo 17.30 pääkirjaston Mediahuone. 118 min. K12. Suom. tekstitys. Vapaa pääsy.
Kinopiiri-näytökset järjestävät yhteistyössä Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ja Kino Tavast, jonka edustajat alustavat elokuvan ja vetävät sen jälkeen käytävää keskustelua.
