Suomalais-intialainen dokumenttielokuva Invisible Demons – Tuhon merkit (2021) kertoo luonnon tuhoutumisesta ihmisen toiminnan seurauksena. Elokuva läväyttää eteemme järkyttävän mutta vaikuttavan kuvan köyhien ihmisten kärsimyksistä ja ympäristökatastrofista Intian pääkaupungissa Delhissä. Terveydelle vaarallisen saastunut ilma ja siinä leijuvat tappavat pienhiukkaset ovat näkymättömiä demoneja, jotka tuhoavat hengityselimet ja keuhkot. Metsät on hakattu, joet ja juomavesi on pilattu, talot ja luonto myrkytetty kemikaaleilla. Köyhien ihmisten kärsimykset ovat suunnattomat. Talouskasvun alttarille ollaan kuitenkin valmiita uhraamaan kaikki tämä, seurauksista välittämättä. Ja saasteet leviävät kaikkialle ilmavirtausten ja merivesien myötä.

Aiheen käsittely

Delhin arkitodellisuus 2020-luvule tultaessa heitetään katsojan silmien eteen rujosti ilmiöitä syvemmin ruotimatta. Järkyttävät, mutta kauniin vaikuttavat kuvat näyttävät kaupungin elämää, saastesumua, ympäristöongelmia ja ilmastonmuutoksen haittoja. Pääkaupunkia New Delhiä ympäröi neljä jätevuorta. Kun uusi jätekuorma tulee, lapset ja aikuiset ryntäävät sitä tonkimaan.

Delhin ilma puuroutuu talvella, kun peltojaan kaskeavien viljelijöiden sytyttämien tulipalojen savu kulkeutuu kaupunkiin. Sitä pahentaa fossiilisia polttoaineita käyttävän teollisuuden päästöt ja metsien hakkaaminen. Ihmisten on vaikea hengittää, yskittää, silmiä kirvelee. Puolella lapsista on todettu vaurioita hengityselimissä. Ihmisten keskimääräinen elinikä lyhenee 12 vuotta saasteiden vuoksi. Väkeä toki Intiassa riittää lähes 1,5 miljardia, enemmän kuin Kiinassa.

Monsuunit tuovat vuosittain Intiaan uuden elämän. Rankkasateet iskevät nykyisin ennakoimattomasti valtavalla voimalla ja satavat niin pitkään, että kaksi kolmasosaa maasta tulvii. Ihmiset kahlaavat kainaloita myöten tulvivilla kaduilla. Sateen mukana tulevat hyttyset. Niitä tuhotaan myrkkykaasua ruiskuttamalla puistoihin, pihoille ja taloihin. Harvat onnekkaat pakenevat sisälle, jossa on ilmastointi. Myrkky tuhoaa muut hyönteiset, koko luonnon. Puhtaasta juomavedestä on valtava pula. Sitä ei mistään hinnasta lainata naapurille, kaikkea muuta kyllä.

Toteutus

Terhakka reportteri kertoo television säälähetyksissä vaarallisen korkeista ilman saastepitoisuuksista ja kehottaa ihmisiä pysymään sisällä. Hän haastattelee kaduilla tavallisia delhiläisiä: taakankantajia, riksakuskeja, lapsia ja kadulla asuvia kodittomia. Asiantuntijoiden haastattelut on jätetty pois, sitä tietoa on muutenkin vapaasti saatavilla.

Ihmiset syyttävät tilanteesta poliitikkoja, jotka pettävät ennen vaaleja annetut lupaukset. Kadun ihmiset kokevat voimattomuutta, miten ongelmat tulisi ratkaista. Köyhät alistuvat asemaansa kastiyhteiskunnassa, lapset ja aikuiset kerjäävät.

Ohjaaja Rahul Jain (s. 1991) sanoo kertojaäänellään olevansa yksi ”ilmastointilapsista”, viilennetyssä talossa kasvanut etuoikeutettujen sukupolvi, jolle luonto on tuntematonta ja erillinen alue jossain muualla. Kuvassa hän kytkee huoneessa ilmastoinnin päälle samalla, kun apina syö ulkona banaania 50 asteen lämpötilassa. Tappavat helleaallot ovat yleistyneet Intiassa viime vuosina, mutta vain rikkailla on varaa ilmastointiin. Tämä on yksi elokuvan johtomotiiveista ja ristiriidoista rikkaiden ja köyhien välillä.

Dokumentin iskevää antia ovat näkymät: ne ovat järkyttäviä, puhuttelevia, myös upeita. Köyhän kansan kärsimykset ja saasteiden vaikutukset tulevat konkreettiselle iholle. Rauhallinen rytmi ja pitkähköt otokset vievät meidät ihmisten arkeen, tunnelmaan. Lähikuvia on käytetty tehokkaasti, makrokuvissa näkyvät sairastuneet keuhkot ja mikropartikkelit, nuo tappavat demonit. Drone-kuvausta on käytetty harkitusti. Metsä ylhäältä kuvattuna osoittautuukin vain pieneksi pläntiksi kaupunkierämaassa. Lähikuva jätteentonkijasta loittonee pieneksi pisteeksi valtavalla jätevuorella. Kimmo Pohjosen moderni musiikki vahvistaa kuvien tunnelmaa.

Lunastus

Invisible Demons lunastaa lupauksensa ja näyttää tuhon merkit Delhin ympäristökatastrofin kautta. Tämä ei ole vain Delhin ongelma, sillä maailman 30 saastuneimmasta kaupungista 22 on Intiassa. Tämä on meidän yhteinen ongelmamme, sillä ilman, vesien ja ympäristön saasteet leviävät koko maapallon väestön kestettäviksi. Elokuva ei tarjoa ratkaisuja eikä keksittyä, toivoa herättävää loppunousua. Se vain näyttää, miten ihmiset yrittävät selviytyä tuhon keskellä. Rahul Jain onnistui jälleen, Invisible Demons on tärkeä elokuva.  /Jorma Yrjölä

Kirjaston Kinopiiri: Rahul Jain, Invisible Demons – Tuhon merkit (Suomi/Saksa 2021) ma 27.11. klo 17.30 pääkirjaston Mediahuone (Lukiokatu 2). 70 min. K7. Vapaa pääsy.

Kinopiiri-näytökset järjestävät yhteistyössä Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ja Kino Tavast, jonka edustajat alustavat elokuvan ja vetävät sen jälkeen käytävää keskustelua.