Istumme kuvaaja Antti Ruusuvuoren lomapäivänä Kahvila Marengin kabinetissa Hämeenlinnassa haastattelua tekemässä. Puhe kääntyy työstä saatuihin kehuihin. Ruusuvuori sanoo ensin, että kehuja pitäisi kysyä muilta. Hetken mietittyään hän kuitenkin ajattelee ääneen:
”Jos joku kehuisi, haluaisin että sanoisi minua mukavaksi työkaveriksi. Sellainen olen pyrkinyt olemaan. Että kaikilla olisi työpaikalla sama fiilis kuin itsellä, että työnteko yhdessä on mukavaa.”
”Eikä tuntuisi pahalta, jos joku sanoisi, että olen onnistunut kuvaajan töissä.”
Elokuva-alan työt ovat ryhmätyötä. Jokainen tuotantoryhmän jäsen voi vaikuttaa tunnelmaan ja lisätä yhteistä hyvinvointia. Esimerkiksi turhat valittamiset kannattaisi heti unohtaa, sillä ne vain pilaavat ilmapiiriä.
Hyvä ohjaaja ottaa kaikki huomioon. Silloin väki viihtyy ja hyvä henki kannattelee tuotantoa. Töykeä hirmuvaltias tai kyynärpäätaktikko, joka nostaa itsensä jalustalle, saa toki ammattilaiset tekemään kaiken tarvittavan, mutta pidetty ohjaaja voi pyytää tiimiltä melkein mitä vain, ja naps, se toteutuu.
Elokuva-alallakin työntekijät nähdään nykyään yksilöinä ja ihmisinä ja heidän hyvinvoinnistaan on myös alettu huolehtia.
Ihmistuntemusta ja suunnittelutaitoa
Kuvaajan tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat ohjaaja ja valaisija, mutta hän toimii yhdessä myös muiden visuaalisuuteen vaikuttavien tahojen kuten lavastajan, puvustajan ja maskeeraajan kanssa.
Kuvausosaamisen lisäksi kuvaaja tarvitsee hyvät tuntosarvet pystyäkseen toimimaan toivotulla tavalla. Jotkut ohjaajat antavat vapaat kädet, toiset ohjeistavat tarkkaan ja haluavat kuvaajan toteuttavan heidän visuaalista näkemystään. Kuvaajan on opittava ymmärtämään ohjaajaa jo puolesta sanasta.
Ruusuvuori suunnittelee mielellään tarkasti, esimerkiksi Saara Cantellin kanssa hän piirsi kaikki kohtaukset Poikani Joel -sarjasta ennen kuvauksia.
”Kun on hyvin suunniteltu, voi kuvauksissa suunnitelmia muuttaa helposti tilanteen sitä vaatiessa. Ja muutoksiahan tulee aina”, Ruusuvuori kertoo.
Ruusuvuori ei kadehdi yhtään ohjaajan vastuullista tonttia. Kuvaajat eivät niinkään halua olla keskiössä, ohjaajat joutuvat tai haluavat siihen.
Työmatka Hämeenlinnasta Helsinkiin ajatusten kasaamista
Ruusuvuori muutti Helsingistä Hämeenlinnaan vuonna 2012. Hän on solahtanut paikalliseen elämänmenoon ja viihtynyt Hämeenlinnassa. Hän mainitsee kaupungin luonnon, hyvät palvelut ja vanhat rakennukset.
”Valitettavasti Hämeenlinna on liian lähellä Helsinkiä, jotta elokuvatuotantoryhmiä kannattaisi tuoda tänne yökylään. Matkat taas veisivät pääkaupunkilaisilta 2 – 3 tuntia kuvauspäivästä. Ehkä tuotantokannustin kaupungin taholta auttaisi, hienoja kuvauspaikkojahan täällä olisi paljon”, Ruusuvuori sanoo.
Ruusuvuoren työt ovat pääasiassa Helsingissä. Ajomatka pitkin moottoritietä suuntaa aamulla ajatukset kuvauspäivään ja paluumatka taas tyhjentää pään työpäivästä.
Helsinkiläisten hämmästykseksi Ruusuvuori ehtii Hämeenlinnasta kuvauspaikalle monesti samassa ajassa kuin moni kauempana kuvauspaikasta asuva pääkaupunkiseudun asukas.
Kuvaajan työ on säännöllisen epäsäännölllistä. Työtunteja tulee päivää kohti yleensä kymmenen, matkat siihen päälle. Ruusuvuori starttaa kuitenkin mielellään kuvausmatkalle. Suunnittelutyötä tosin tehdään osin myös kotona.
Kokemuksen kautta eteenpäin uralla
Ensimmäiset elokuva-alan vuotensa Ruusuvuori toimi valaistuksen kimpussa, sitten kamera-assistenttina kymmenisen vuotta ja vuodesta 2008 alkaen kuvaajana.
Ruusuvuori on koulutukseltaan medianomi. Hän on päätynyt kuvaajaksi vankan elokuva-alalla hankitun kokemuksen ja oman päättäväisyytensä avulla. Aluksi kuvaajaksi pääseminen ei tuntunut mahdolliselta. Kuvaajathan valmistuivat elokuvataiteen laitokselta.
Valokuvauksesta kiinnostunut Ruusuvuori haki Lahden muotoiluinstituuttiin, vaan ei päässyt. Laajasalon opiston kuvataidelinjan ovet sen sijaan avautuivat, ja lopulta Ruusuvuori pääsi opiston sisällä vaihtamaan radio- ja televisiopuolelle. Radio-opinnot hän sai myöhemmin hyödynnettyä Tornion taiteen ja viestinnän laitoksen medianomi-opinnoissa ja pääsi vastaavana aikana työharjoitteluun, kameraoperaattoriksi Danny Show´hun.
– Voidaanks me tulla? kysyttiin opiskelukaverin kanssa. Tulkaa vaan, Danny sanoi. Niin helposti se kävi. Oltiin 6 kk mukana, ensin laivashowssa merellä, sitten kesällä kiertueella pitkin Suomea, Ruusuvuori kertoo.
Tornion medianomiopinnoissa Ruusuvuori sattui pääsemään myös Poika ja ilves -elokuvaan kuvaaja Kari Sohlbergin ryhmään valoharjoittelijaksi. Solhlberg oli fantastinen pomo. Häneen tutustuttuaan Ruusuvuori ymmärsi lopullisesti, että haluaa kuvaajaksi.
Oma yritys työllistää omistajansa
Ruusuvuori myy osaamistaan tuotantoyhtiöille oman yrityksensä Full Frame Fiction Oy:n kautta. Elokuvien ja sarjojen lisäksi hän on kuvannut myös mainoksia. Yritys työllistää omistajansa, ei muita. Silloin kun ei ole töitä, on lomaa. Nyt kun istumme kahvilassa jutuntekoa varten, työn alla on ”Ella ja kaverit menevät metsään” -elokuva. Siinä Ruusuvuorella on muutama päivä kuvauksia steadicam-operaattorina.
”Markkinointi on Akilleen kantapääni. Siihen pitäisi paneutua, tehdä enemmän. En vaan koe markkinointia omakseni. Se on – sanoisinko – pikemminkin kiusallista”, Ruusuvuori kertoo.
Hän tuskailee showreelin vanhenevan aivan liian nopeasti. Päivittämistarvetta olisi. Kesken hektisten kuvausprojektien markkinointityöhön ei oikein pysty keskittymään.
Steadicam-osaajalle työt puskaradion kautta
Ruusuvuoren yritys ei omista kuvauskalustoa, sen tuotantoyhtiö vuokraa kutakin tuotantoa ja sen tarpeita varten. Pari vuotta sitten hän kuitenkin tuli poikkeuksellisesti hankkineeksi Kinos Rentals -vuokraamon kanssa puoliksi steadicamin, tärinättömän kuvauksen mahdollistavan mekaanisen kuvanvakainsysteemin.
Työt niin steadicamille kuin muutenkin tulevat pääasiassa puskaradion kautta, ohjaajat juttelevat keskenään ja kyselevät, ketä kannattaa pyytää. Kun kuvaaja on saanut jalan oven väliin, kutsuja tulee. Suomessa on pieni markkina ja hyvä maine kiirii.
Antti Ruusuvuoren nimi on vilahdellut viime vuosina useiden tv-sarjojen lopussa. Hän on ollut mukana esimerkiksi sarjoissa Syke, Sunnuntailounas (kausi 5), Pohjolan laki (kaudet 2-3) ja Harjunpää.
Viimeisin Ruusuvuoren kuvaama elokuva, Tuukka Temosen Meduusalla ei ole sydäntä, on vasta tulossa levitykseen.
Yhteistyötä videotaiteilija Ahtilan kanssa
Elokuussa Ruusuvuori kuvaa maailman valloittaneen videotaiteilija Eija-Liisa Ahtilan kanssa. Yhteistyö Hattulassa syntyneen Ahtilan kanssa alkoi jo Ruusuvuoren asuessa Helsingissä. Missä on missä -lyhytelokuvassa Ruusuvuori toimi kamera-assistenttina ja Marian ilmestyksessä (2009) b-kuvaajana. Viimeisin yhteistyö on Ruusuvuoren Aulangolla kuvaama April (2024).
Ahtilan kanssa kuvaukset ovat Ruusuvuoresta mukavia, kiirettä ei ole, jutut ovat vapaamuotoisia ja niitä suunnitellaan vielä kuvaustilanteissa.
”Tuotannot Ahtilan kanssa ovat taidetta isolla T:llä. Ahtila on lahjakas. Hänellä on hieno yhteys luontoon. Sitä hän on korostanut, vallankin viime aikoina. Hän herättää maailmalla huomiota. Suomalaiset eivät ehkä näe metsässä mitään erikoista, se on meille arkinen asia, mutta ulkomaalaiset huomaavat herkemmin metsän luontoarvon, jonka Ahtilan teokset välittävät erinomaisesti.
Lyhytelokuva Matsissa Sergio Leonen länkkäritunnelmaa
Ruusuvuorelle yksi onnistuneimmista kuvaustöistä on Pia Andellin lyhytelokuva Matsi (2018), vartin mittainen elokuva, jonka suunnitelma toteutui täydellisesti. Siinä Hanna (Nina Hukkinen) ja Johanna (Milka Ahlroth) kohtaavat tennisottelussa.
Helsingin Sanomien Harri Römpötti kirjoitti elokuva-arvostelussaan, mainiten siis kuvaajankin nimeltä, että ”kuvaaja Antti Ruusuvuoren kanssa Andell vie katsojan lähikuvissa usein aivan pelaajien naamalle. Andell kuvaa kamppailun jännitettä tehokkaasti kuin Sergio Leone länkkäriensä kaksintaistelukohtauksissa.”
Visuaalista leikkiä: Vastavaloa ja heijastumia
Antti Ruusuvuorelle silmät ovat tärkein työkalu. Silmät näkevät ja aivot muodostavat kuvan, kuvaketjuja, sommitelmia, värejä, kuvakulmia, merkityksiä. Erään kollegan mukaan Ruusuvuoren tyylissä on paljon vastavaloa ja heijastumia.
”Totta se varmaan onkin” , Ruusuvuori vahvistaa ja jatkaa: ”Kuvaajan tyyli muuttuu vuosien varrella, ei pysy samana vaan jalostuu.”
Kuvaajan tehtävä on ajatella visuaalisesti. Monta kertaa kuvaaja on myös järjen ääni kuvauksissa. Kuvaajat ovat rauhallisia, eivätkä mitään päsmäreitä.
Filmien aikakaudella aloittanut, digitaalisen murroksen ja led-valaistuksen invaasion kokeneella Ruusuvuorella on työuraa takana lähes 30 vuotta. Siinä ajassa on ymmärtänyt, että tekniikka palvelee aina käyttötarkoitusta, tekniikan ehdoilla työtä ei tehdä.
Vaikka Ruusuvuori ei ole erityisen ulospäin suuntautunut, kuvauksissa hän viihtyy. Siellä saa tietyllä tavalla olla esillä, mutta toimintakuviot ovat selkeitä. Edelleen Ruusuvuorta kiehtovat erilaisten objektiivien luonteet, sillä juuri niiden avulla kuvaan ja tyyliin voidaan vaikuttaa.
”Ei ole kahta samanlaista tuotantoa, näyttelijät vaihtuvat, työryhmä vaihtuu. Olen työssä jota rakastan ja jossa voin vielä kehittyä”, Ruusuvuori sanoo. /Ulappa
Tietolaatikko
- Antti Ruusuvuori, elokuvaaja, yrittäjä
- Kotipaikka Hämeenlinna vuodesta 2012
- Toiminut elokuva-alalla vuodesta 1998, ensin valaisun parissa, sitten kamera-assistenttina ja vuodesta 2008 kuvaajana
- Toimii yhtenä tuomarina Kino Tavastin lasten ja nuorten meneillään olevassa Hitusen hämyä elokuvakilpailussa.
- Kotisivu: Showreel 2021
- IMDB
Viimeisimpiä Ruusuvuoren töitä
- Pia Andell. Matsi (2018), lyhytelokuva
- Samuli Valkama, Pohjolan laki – sarja, kausi 2. (2023)
- Matti Kinnunen, Harjunpää-sarja, kaudet 1-2.
- Jussi Hiltunen, Pohjolan Laki, kausi 3. jälkituotannossa (2024)
- Tuukka Temonen, Meduusalla ei ole sydäntä (elokuva, jälkituotannossa)