Nuori tyttö hoivaa siipirikkoa haikaraa syksyisessä maalaismaisemassa. Neidon haaveileva katse seuraa muuttolintujen parvia. Minne ne lentävät? Vapauteen? Kuvaan astelee komea mies ja valkokankaan pimeällä puolella istuva katsojakin aistii ilmassa väreilevän jännityksen. Naiivi tyttönen ei ymmärrä kauneutensa vaarallista voimaa. Draaman tummemmat rakennuspalikat hahmottuvat, kun varakas leskimies alkaa tehdä naimakauppoja tytön äidin kanssa. Puolalainen ”aikuisten animaatio” Talonpoikia (2023) on tuttu tarina kielletystä rakkaudesta, mutta voi veljet, kuinka se onkaan kuvitettu!
Elokuvan pohjana on puolalaisen Nobel-palkitun kirjailijan Wladyslaw Reymontin (1867–1925) teos Talonpoikia (Chlopi, 1924). Se on laaja naturalistinen, vuodenaikojen mukaan jaettu sukuromaani. Teoksesta animaationa toteutettu leffa iskee katsojaa visuaalisen sähköiskun tavoin. 1800–1900-lukujen vaihteeseen sijoittuva tarina avautuu katsojalle kuin kansatieteellinen kuvakirja. Jälki-impressionististen taiteilijoiden siveltimenjälkiä tapaileva tyyli tuo mieleen puolalaisen kansantaiteen värikkäät maalaukset. Elokuvan musiikiksi valitut kansanlaulut ja tanssit tukevat tunnelman autenttisuutta.
Puolalainen DK Welchman ei brittiläisen puolisonsa Hugh Welchmanin kanssa ole ensi kertaa tekemisissä korkeataiteen klassikoiden kanssa. Moni muistaa muutaman vuoden takaa Vincent van Goghin elämää kuvaavan, myös maalaustekniikalla yllättäneen animaation Loving Vincent (2017). Talonpoikia -animaatiota oli toteuttamassa yli sadan taiteilijan joukko Puolassa, Serbiassa, Ukrainassa ja Liettuassa. Elokuva kuvattiin ensin elävien näyttelijöiden kanssa. Katsoja unohtaa pian, että puolalaisen maaseudun ja kielletyn rakkauden tarina avautuu valkokankaalla öljyvärimaalausten esittämänä.
Omaisuutta autoritaarisesti hallitseva isä ja kuumaverinen poika taistelemassa saman naisen rakkaudesta tuo mieleen Fjodor Dostojevskin unohtumattoman romaanin Karamazovin veljekset (1880). Reymontin kertomus on venäläiseen klassikkoon verrattuna pieni, eivätkä elokuvan tekijätkään pyri tuomaan esiin poliittista agendaa. Symboliikka on ripoteltu kerrontaan harvakseltaan: alussa esitelty lentokyvytön kaunis lintu voi viitata nuoren Jagnan kohtaloon. Hän ei pysty nousemaan patriarkaalisen yhteiskunnan naisilta vaatimaa ehdotonta kuuliaisuutta vastaan. Maaomistus ja naisen omistus ovat saman asian kaksi puolta.
Jagna (Kamila Urzedowska) on kauneutensa viaton uhri. Hän sekoittaa kylän miesten päät. Voimattomat naiset iskevät tytön kimppuun, kun eivät miehilleen mitään voi. Katsoja hermostuu Antekiin (Robert Gulaczyk), jonka on äkkipikainen tappelupukari, nyrkit pystyssä – paitsi silloin kun rohkeutta todella tarvittaisiin. Jagnan tarina kasvaa meidän aikaamme vasta kotimatkalla teatterista, kun elokuvan taikapiiristä irtautunut katsoja muistaa ne tuhannet tytöt ja nuoret naiset, joita tänäkin päivänä vaihdetaan maapalaan tai lehmään, myötäjäisten toivossa nimettömissä maalaiskylissä eri puolilla köyhää Aasiaa ja Afrikkaa. Jagnan kohtalo on myös kaikkien niiden tyttöjen tarina. /Irene Wai Lwin Moe
Kino Tavast -sarja ja Puolan elokuvaviikko: DK Welchman & Hugh Welchman, Talonpoikia (Chlopi/The Peasants, Puola/Serbia/Liettua 2023) ti 15.10. klo 18.00 BioRex (sali 3, Paasikiventie 2). 1 h 54 min. K16. Suom. tekstitys. Liput Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen. Näytöksen jälkeen mahdollisuus jäädä keskustelemaan katsomiskokemuksesta.