Anneli Suusaaren käsikirjoitus Uimaan-elokuvaan kosketti ohjaajaa Giselle Ringbomia jo ensi lukemalta. Projektin aikana hän luki myös Suusaaren romaanin. Nuori ohjaaja sanoo, että ihmisyyden ydintä ja elämänarvoa koskevat aiheet ovat tärkeitä, eikä niitä voi koskaan käsitellä liikaa. Erilaisia kokemuksia ja tarinoita riittää rajattomasti kerrottavaksi.
Omaishoitajuus koskettaa myös Ringbomia
Taide ja luovat projektit ovat Ringbomille yleensä tekemisen iloa tuottavaa itseilmaisua eikä hän juuri ole ajatellut kohdeyleisöä. Uimaan käsittelee omaishoitajuutta ja vanhusten kohtelua, joten se puhuttelee tietysti ensisijaisesti iäkkäämpiä.
– Olen toki itsekin seurannut vierestä oman isovanhemman muistisairauden etenemistä ja vanhempieni selviytymistä siinä tilanteessa. Omaishoitajuus on läheltä koskettava aihe myös muutoin henkilökohtaisesti.
Tutustumista elokuvantekoon ja uusiin ihmisiin
Uimaan-projektissa Ringbom sai harjoitella elokuvantekoa suuressa ryhmässä. Hanke alkoi Saija Mäki-Nevalan ohjaamalla elokuvan suunnittelukurssilla viime joulukuussa. Tuolloin Ringbom ei tuntenut ketään 12 muusta tulevan elokuvan tiimiläisestä. Vain puolet koko porukasta oli työskennellyt aiemmin yhdessä, joten muutaman kuukauden aikana hän ja monet muutkin ovat saaneet tutustua suureen joukkoon uusia ihmisiä.
Ringbomiin myös uskottiin ryhmässä jo alusta alkaen, sillä hän sai ohjaajan tehtävän harteilleen ensimmäisessä tapaamisessa.
– En ole ujo, mutta enemmän kuuntelija ja annan muille tilaa, joten ryhmätilanteissa on pitänyt oppia saamaan äänensä kuuluviin.
Ringbom sanoo tottuneensa olemaan itseään vanhempien kanssa tekemisissä lapsesta saakka. Empatia ylittää elämäntilanteet ja iän.
– Kun monta luovaa ihmistä, joilla on vahva oma visio, työskentelee yhdessä, se on paitsi hienoa ja rikasta myös haaste. Yhteinen sävel pitää joskus löytää kompromissien kautta kuten esimerkiksi Uimaan-elokuvan äänimaailmassa tehtiin, Ringbom sanoo.
Kuvauspaikkavalinnat onnistuivat
Kuvauspaikkojen valintaan käytettiin paljon aikaa, mutta lopputulos oli onnistunut. Rantakuvauspaikkaa valittaessa piti ottaa huomioon erityisesti melu ja onko lähellä vilkas vesireitti tai yleinen ranta uimareineen sekä mitä taustalla näkyy, onko esimerkiksi vastarannan mökkejä tai kaupunkisiluettia.
– Monissa rannoissa oli potentiaalia, mutta tiesin heti Särkänkärjessä, että haluan kuvausten tapahtuvan siellä, Ringbom sanoo.
Kuvauskeittiössä taas tuli olla muun muassa tarpeeksi tilaa eikä liikaa haittaavia heijastavia pintoja. Myös ikkunoiden valon suunta otettiin huomioon. Lokaatio onnistui lopulta paitsi ulkonäön myös käytännön harjoittelun kannalta sopivasti projektiryhmän jäsenen suhteilla.
Myös käsikirjoittaminen ja editointi kiinnostavat
Ohjaajan suosikkikohtaus lopullisessa elokuvassa on siirtymä keittiö- ja rantakohtausten välissä. Siinä oli sormensa pelissä niin lavastajalla, editoijalla kuin säveltäjälläkin. Elokuvanteossa käsikirjoittamisen ja ohjaamisen lisäksi nimenomaan editointi kiinnostaa Ringbomia. Hän osallistui nytkin aktiivisesti erityisesti alkuvaiheen editointiin.
– Meillä oli editoija Petri Aitta-ahon kanssa hyvin samanlainen näkemys, ja konsensus löytyi aina helposti. Hän teki taitavaa työtä ja opin siinä samalla lisää DaVinci Resolven käyttöä.
Vaikeissa olosuhteissa yhteistyöllä
Kuvauksissa vesi on hankala elementti. Näyttelijöiden oli seistävä pitkiä aikoja paikoillaan vyötäisille asti ulottuvassa vedessä ja kuvauskaluston kanssa oli oltava varovainen. Onneksi ulkokuvauspäivä oli vasta toinen kuvauspäivä, sillä ensimmäinen kuvauspäivä oli jo harjoituttanut ryhmän yhteistyöhön.
– Olin tyytyväinen kuvaaja Laura Aron kanssa katsottujen kuvien esteettisyyteen, samoin kuin näyttelijöiden Eila Pethmanin (äiti) ja Sarina Kurjen (tytär) sitkeyteen ja positiiviseen asenteeseen. Lavastaja Onni Laineella oli hyviä käytännön ideoita, joita en olisi tullut itse ajatelleeksi.
Jälkikäteen Ringbom on pohtinut, mitä itse olisi voinut tehdä paremmin tai toisella tavalla. Projekti opetti ainakin näkemään muiden ihmisten toiminta- ja ajattelutapojen kirjon, konkretisoi elokuvanteon erilaisia tehtäviä ja havainnollisti, kuinka tärkeää on, että kaikilla on selkeä rooli ja ote omasta tehtävästään.
Olisi tietysti ollut stressittömämpää, jos kuvauspäivinä ja jälkitöihin olisi ollut hieman enemmän aikaa. Myös pari lisäkättä olisi ollut tarpeen, nyt tehtiin aika iso työ melko pienellä porukalla.
Mikä luovassa työssä kiinnostaa?
Tarinoiden tuottaminen eri muodoissaan, erityisesti kirjoittaen ja elokuvina, on vetänyt Ringbomia puoleensa jo lapsesta asti. Hän kuvasi ala-asteella muutaman kaverin kanssa kolme hevosaiheista lyhytelokuvaa. Saatuaan sitten oman videokameran, hän on sen jälkeen tehnyt myös kotivideoita ja editoinut niitä aina jouluksi suvun kesken katsottavaksi.
– Olen kiinnostunut elämästä ja ihmisistä. Tarinoiden avulla voi tarkastella muita astumalla itsensä ulkopuolelle. Samalla voi luoda toivottavasti jotain kaunista ja tietoisuutta kohottavaa. Hyvä kirja, elokuva tai mikä tahansa muu ihmisten tuotos sisältää jonkin idean, joka auttaa ihmiskuntaa kehittymään parempaan; niissä on siis yleensä mukana totuus jostain syvällisestä, jota taiteen keinoin valotetaan ja tuodaan kauniisti, koskettavasti tai herättelevästi esiin. /Ulappa
Katso myös Giselle Ringbomin elokuva Hitusen hämyä -lyhytelokuvakilpailuun vuonna 2020 (2. palkinto)
Lue myös aiemmat artikkelit