Kino Tavast ry:n ja KAVIn aluesarjan tarinat kietoutuvat toisiinsa. Näytökset alkoivat jo vuonna 2012, kaksi vuotta ennen yhdistyksen perustamista. Aluesarja onkin yksi kulmakivi, jonka ympärille toimintamme on laajentunut. Sivuillamme on listaus menneinä kausina näytetyistä aluesarjaelokuvista.
Tiistaina 1.9. starttaavan syyskauden aikana esitetään keväältä peruuntuneen kolmikon Viimeinen keisari (Italia/Britannia/Hongkong 1987), Tokyo Story (Japani 1953) ja Postia pappi Jaakobille (Suomi 2009) lisäksi neljä uutta elokuvaa, joita yhdistää humoristisuus ja satiirinen ote. Romanttisille hetkillekin on tilaa. Keväältä peruuntuneiden lyhyet esittelyt löytyvät täältä.
Sarjan avaa Gérard Ouryn Suuri huviretki (Ranska/Britannia 1966), jonka pääosissa hauskuuttavat mahtavat koomikot Bourvil, Louis de Funès ja Terry-Thomas. Kekseliäs farssi kuljettaa aidonoloisessa miljöössä niin sankarinsa kuin katsojatkin halki saksalaisten miehittämän Ranskan. Äkkiväärät käänteet, hulvaton sanailu ja improvisoidut valeasut eivät lopu kesken.
Roger Michelin Viisasteleva sydän (Britannia/USA/Ranska 1995) edustaa Jane Austen -filmatisointien aatelia. Laadukkuudestaan huolimatta se on nähty vain harvoin – televisiossakin viimeksi vuonna 2002. Sovitus on tyyliltään realistinen, mikä tekee Amanda Rootin ja Ciarán Hindsin hienovaraisesti näyttelemien rakastavaisten tarinasta aidosti koskettavan.
Julistekuvana komeileva Richard Lesterin Kolme muskettisoturia (Britannia/USA/Panama 1973) puolestaan on letkeä ja juoneltaan uskollinen tulkinta Alexandre Dumas’n rakastetusta ja ajattomasta romaaniklassikosta. Näyttelijäkaarti on uskomaton, sillä käänteiden pyörteissä nähdään varsinainen 1970-luvun ”kuka kukin on” Oliver Reedistä Charlton Hestoniin ja Faye Dunawaystä Raquel Welchiin!
Kahjouden rajamailla käyvässä tilannekomediassa Entäs Bob? (USA 1990) pääsevät irti Richard Dreyfuss menestyneenä ja itsekeskeisenä psykoterapeuttina ja Bill Murray tämän potilaana. Ohjaajakin on mielenkiintoinen, sillä Frank Oz muistetaan Tähtien sota -saagan jedimestari Yodan äänenä.
Hämeenlinna on tänä syksynä yksi niistä kahdeksasta paikkakunnasta, joissa esitetään Walhallan välittämiä pohjoismaisia elokuvia kerran kuukaudessa. Sarja on pyörinyt meillä vuodesta 2016 ja lisännyt pohjoismaisen nykyelokuvan tunnettuutta seudullamme. Uutuuksien lisäksi sarjassa on esitetty myös muutama klassikko.
Otimme jo elokuussa varaslähdön Hella Joofin tanskalaiselokuvalla Happy Ending (2018), joka jäi keväältä rästiin elokuvateattereiden ja museoiden suljettua ovensa. Toinen keväällä esittämättä jääneistä elokuvista, Lasse Hallströmin Elämäni koirana (1985) esitetään osana Svenska veckanin ohjelmistoa marraskuussa. Kymmenvuotias Ingemar lähetetään Oscar-ehdokkaanakin olleessa elokuvassa kesäksi sukulaisten luo, missä hän kohtaa koko loppuelämäänsä ratkaisevasti vaikuttavia ihmisiä.
Elämäni koirana -elokuvaa lukuunottamatta syksyn sarjassa esitetään uusia elokuvia, joita ei ole nähty Hämeenlinnassa. Syyskuun ruotsalainen Jesper Ganslandtin 438 päivää (2020) kuvaa taistelua elämästä ja kuolemasta, ihmisoikeuksista ja suurvaltapolitiikasta Somalian ja Etiopian rajamailla. Jännitteisessä pelissä ystävyys osoittautuu tärkeimmäksi valttikortiksi.
Lokakuun islantilainen musta komedia Hafsteinn Gunnar Sigurðssonin Under the Tree (2017) kertoo vaimon pihalle heittämästä Atlista, joka joutuu keskelle vanhempiensa ja näiden naapureiden riitaa. Riidan siemen on pihalla kasvava kaunis puu, joka varjostaa naapuritonttia.
Joulukuussa esitämme Sidse T. Larsenin ja Sturla Pilskogin elokuvallisen Grönlantiin sijoittuvan dokumentin Winters Yearning. Se kertoo unelmista, loputtomasta odottamisesta ja ihmisen sinnikkyydestä. Alumiinijätti Alcoan tehdashanke herättää turhia toiveita jopa Grönlannin itsenäisyydestä. Lopulta Maniitsoqin kalastajakylän tilanne näyttää kuitenkin yllättäen toiveikkaalta.
Matkaamme pohjoismaisten elokuvien parissa etäisillä alueilla (Islanti, Grönlanti, Etiopia), mutta myös tanskalaiseläkeläisten seurapiireissä ja 1950-luvun ruotsalaisessa miljöössä. Tämän syksynkin elokuvat ovat sellaisia, että kotimaisessa elokuvatuotannossamme vastaavia aiheita on käsitelty vähän, jos lainkaan. Pohjoismaisista elokuvista piirtyvät pinnan alta yleensä esiin yhteiskunnalliset kannanotot. Niin myös nyt. Elokuvien jälkeen on siis luvassa mielenkiintoisia keskusteluja sekä itse elokuvista että niiden esiin nostamista asioista.
Lippuja voi poikkeusoloista johtuen ostaa vain Kino Tavast ry:n verkkokaupasta. Syksyn elokuvien aikataulu löytyy täältä. Nähdään näytöksissä!