Anneli Jussila
Jane Austenin romaaneista on tehty lukuisia filmatisointeja viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. On tavallista, että niissä painotetaan romanttisia sävyjä hieman toisin kuin kirjailija teki romaaneissaan. Harvemmin näissä – yleensä laadukkaissa – elokuvissa on tavoitettu Austenin älykäs sarkasmi, pisteliäs ironia ja psykologinen realismi.
Filmatisointien joukosta nousee esille elokuva, joka tulee hengeltään lähimmäs romaania: Viisasteleva sydän (Persuasion, Britannia/USA/Ranska 1995). Se perustuu Austenin viimeiseen viimeisteltyyn romaaniin, joka julkaistiin postuumisti 1817. Romaanilla on erityisasema Austenin tuotannossa – se on henkilökohtaisin, osittain autofiktiivinen, ja sitä on pidetty myös hänen kypsimpänään emotionaalisessa rohkeudessaan.
Persuasion-romaania oli siinä runsaasti esiintyvän ”vapaan epäsuoran puheen” (free indirect speech) vuoksi melko vaikea muuttaa elokuvaksi. Jane Austen oli muuten ilmeisesti ensimmäinen kirjailija, joka otti tämän tekniikan käyttöön romaanissa. Nick Dear työsti käsikirjoitusta kaksi vuotta ja onnistui siirtämään tarinan elokuvan kielelle. Hän voitti käsikirjoituksellaan arvostetun BAFTA-palkinnon. Ohjaaja Roger Michell valitsi ensimmäisen teatterielokuvansa pääosiin tuolloin vähemmän tunnetut näyttelijät Amanda Rootin ja Ciarán Hindsin. Molemmat ovat rooleissaan erinomaisia. Päähenkilöiden roolit ovat vaikeita, sillä niihin kuuluu hyvin vähän repliikkejä toisin kuin sivuhenkilöille. Molemmat hahmot ovat ujoja, herkkiä ja ylpeitä, ja heidän sisäinen tilansa näkyy enimmäkseen eleistä ja ilmeistä, ennen muuta silmistä.
Elokuva etenee mestarillisen hallitusti. Ensi kohtauksista alkaen nähdään kriittisempi, asiallisempi, realistisempi Austen-kuvamaailma kuin mihin olemme tottuneet. Tämä maailma tunnustaa varjot ja raadollisuuden – päähenkilö, älykäs Anne Elliot on eräänlainen tuhkimohahmo, jota pinnallinen, rappeutunut isä ja itsekkäät sisaret väheksyvät. Annelle on jäänyt kalvava murhe siitä, että hylkäsi seitsemän vuotta aiemmin kosijan jota rakasti – kapteeni Frederick Wentworthin. Tähän johti perheystävän, äitipuolen roolin ottaneen lady Russellin taivuttelu.
Aikuisikäiset päähenkilöt ovat molemmat kokeneet pettymyksen. Heidän tukahdutetut tunteensa nousevat elokuvassa yhä lähemmäs pintaa. Tämä on kauan kytenyt rakkaustarina ja sen tunnelma on eroottisempi kuin muiden Austen-filmatisointien. Uskollisuus itselle, sydämelleen, on Austenin sanoma – todellinen rakkaus pysyy, luokka- ja rahatietoisista neuvojista huolimatta. Aidon rakkauden vastapoolina näkyy laskelmointi ja ”naimakauppojen” epäeettisyys. Rappeutuvaa yläluokkaa edustaa mielenkiintoisesti Anne Elliotin oma, asemansa perinyt perhe, kun taas rehti, ulkoilmassa ruskettunut kapteeni Wentworth on itse luonut menestyksensä merillä laivastossa.
Romaanissa näkyy aiempaa selvemmin poliittisia kannanottoja, ja tätä korostaa elokuvan tapa kuvata palvelusväkeä, ilmeitä myöten, tehden heistä yksilöitä. Baronetti Sir Walterissa, Annen isässä, on nähty Regency-ajan prinssihallitsijan ivamukaelma, ja elokuvassakin hahmo on herkullinen.
Elokuva korostaa hieman romaania enemmän feminististä asennetta, joka näkyy Annen nousussa isänsä mielivaltaa vastaan. Tämä kohtaus on ohjaajan luomus. Feministinen sävy on kuitenkin vahvasti läsnä myös romaanissa; koko asetelma kertoo siitä, naimattoman naisen aseman epäoikeudenmukaisuudesta aikansa yhteiskunnassa.
Persuasion on kuvattu alkutekstin mukaisesti Bathissa, Lymessa ja Kaakkois-Englannin maaseudulla, ajankuvallisesti aidoissa ympäristöissä. Elokuva sai lisärahoitusta, mikä mahdollisti tämän, mutta mukaan liitetyt lyhyet – sitäkin komeammat – jaksot Wentworthin laivasta merellä on lainattu vuoden 1984 elokuvasta The Bounty.
Elokuvan äänimaailma on rikas ja mielenkiintoinen; siihen kuuluu kotieläinten, hevosten ja vaunujen ääniä, sateen ääniä – ja runsaasti Chopinin ja Bachin pianomusiikkia.
Erityisen maininnan ansaitsee elokuvan BAFTA-palkittu, realistinen puvustus, jonka toteutti Alexandra Byrne. Nämä Regency-vaatteet ovat enimmäkseen arkivaatteita eivätkä ne näytä juuri ompelijalta tulleilta. Samaa realistista linjaa korostaa näyttelijöiden meikittömyys. Sitä herkemmin puhuvat heidän kasvonsa.
Kritiikki on julkaistu lyhempänä Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 12.9.
KAVIn aluesarja: Roger Michell, Viisasteleva sydän (Britannia/USA/Ranska 1995) ti 15.9. klo 18 Bio Rex. S. 102 min. Päärooleissa Amanda Root, Ciarán Hinds, Susanna Fleetwood, Corin Redgrave ja Fiona Shaw. KAVI 35 mm. Suom. tekstitys. Liput (6 €) vain Kino Tavast ry:n verkkokaupasta https://kinotavast.tapahtumiin.fi/. Syyskauden näytösohjeet katsojille.