Anneli Jussila
Viimeinen matka (Tokyo Story / Tokyo Monogatari) vuodelta 1953 on japanilaisen ohjaajan Yasujirô Ozun lähes kulttimainetta nauttiva mestariteos.
Länsimaissa elokuva sivuutettiin pitkään ”liian japanilaisena”, ennen kuin erityisesti 1970-luvulta alkaen yhä useampi elokuvanystävä ja -tuntija on löytänyt sen ehtymättömän, lähes hypnoottisen kauneuden. Viimeinen matka on nykyään listattu ohjaajien ja kriitikoiden valitsemille listoille kaikkien aikojen parhaiden elokuvan joukkoon, usein aivan kärkeen.
Viimeinen matka perustuu löyhästi amerikkalaiseen elokuvaan Make Way To Tomorrow vuodelta 1937. Molemmissa kyse on perheestä ja suvusta, kahden sukupolven suhteista. Molemmat elokuvat kertovat nuorten piittaamattomuudesta, vanhan pariskunnan toiveiden syrjäyttämisestä, tapojen muutoksesta ja ajan kulumisesta.
Elokuvia yhdistävä yksinkertainen, amerikkalaismuodossaan sentimentaalinen tarina saa Ozulla aivan omanlaisensa käsittelyn. Viimeistä matkaa on kutsuttu visuaaliseksi zenbuddhismiksi sen eleettömyyden ja näennäisen asiallisuuden vuoksi. Siinä on paradoksaalisesti melodraaman ja suurten tunteiden aineksia, mutta niitä tarkkaillaan tyyneydellä, hiljaisuuden ja esineiden symboliikan kautta. Näin katsojalle syntyy tilaa havainnoida pieniä vivahteita ja psykologista syvyyttä.
Kriitikko Roger Ebert on kirjoittanut, että Ozu – vaikka käsittelee surua ja muutosta – ei manipuloi katsojan tunteita eikä dramatisoi aihettaan. Sen sijaan ohjaaja herättää katsojassa herkkyyttä ja myötätuntoa kuvattaviaan kohtaan.
Katsojalle avautuva ikkuna sijaitsee alhaalla, tatamimaton istumatasolla, ja Ozun legendaarinen kamera, jolla seurataan keskusteluja ja kohtaamisten hetkiä, on käytännössä liikkumaton – näin korostaen visuaalista hiljaisuutta ja siinä aukeavaa tilaa. Suuret, tarinalliset otokset puuttuvat. Elämä kuvataan sellaisena kuin se toteutuu, ilman tarinanrakennusta ja suuria elkeitä. Siirtymät kuvataan lähinnä puheen kautta.
Ozu kuvaa kahden sukupolven kokemusten kautta myös historian kulkua, sodanjälkeisen Japanin länsimaistumista suhteessa vanhoihin tapoihin. Elokuva tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä aikaan ja tilaan, ihmisen sisimpään joka kaikissa kulttuureissa on sama.
Kritiikki on julkaistu lyhempänä Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 24.10.
KAVIn aluesarja: Yasujirô Ozu, Tokyo Story (Tokyo monogatari, Japani 1953) ti 27.10. klo 18 Bio Rex. S. 135 min. Päärooleissa Chishû Ryû, Chieko Higashiyama ja Setsuko Hara. KAVI 35 mm. Suom. tekstitys. Liput (6 €) vain Kino Tavast ry:n verkkokaupasta https://kinotavast.tapahtumiin.fi. Syksyn näytösohjeet katsojille.