Ruotsalaisohjaaja Lasse Hallströmin kansainvälistä mainetta ja palkintomenestystä kerännyt Elämäni koirana (1985) ajoittuu 1950-luvun lopulle. Silloin moni lapsi elokuvan 12-vuotiaan päähenkilön Ingemarin tavoin tuijotteli taivaalta sputnikeja ja ihaili nyrkkeilijä Ingemar Johanssonia.
Ingemarin (Anton Glanzelius) äidillä on tuberkuloosi, minkä vuoksi poika toimitetaan maalle enon turviin. Siellä on kesämajan rakennusprojekti, jalkapallojoukkue ja lasitehdas puhaltajineen. Läsnä ovat enon puoliso Ulla, ymmärtävä isoäiti ja isoisä, joka pyytää lukemaan ääneen liivimainoksia. Naapurissa asuu alastonmalli Berit, trapetsilla ja avannossa seikkailee kattoaan alati korjaava Fransson. Ingemar ystävystyy myös nyrkkeilijätyttö Sagaan.
Ingemarin elämässä kaikki ei aina mene niin sanotusti ”putkeen”, maitolasi läikkyy oikeasti ja vertauskuvallisesti, mutta huumorilla selvitään kaikesta. Vaikeimpiin yksinäisiin hetkiin pojalla on oma resepti: kun vertaa itseään muihin, asiat eivät enää näytä yhtä pahoilta.
Elokuvassa ovat läsnä kuolema, vastuu ja syyllisyys, mutta myös rakkaus ja seksuaalisuus. Mittavista teemoista huolimatta kyseessä on suhteellisen pienimuotoinen ja hyvän mielen tuova elokuva, joka valaisee erinomaisesti lapsissa ja nuorissa piilevää elinvoimaa: tiedonhalua ja kykyä eheytyä, selviytyä ja sopeutua.
Näkökulma on Ingemarin. Hän on keskushenkilö, jolle tapahtuu ja jonka ajatuksia seurataan. Muistot äidistä hiekkarannalla ovat täynnä valoa, olemassaolon pohdinta pimeässä tähtitaivaan alla täyttyy puolestaan kosmisesta jäästä.
Näyttelijäsukuun kuuluneen Anton Glanzeliuksen (s.1974) roolityö on puhdas ja tyylikäs, vailla säröä tai herpaantumista. Ingemar on suorastaan rakastettavan aito ja vilpitön! Glanzelius saikin kotimaassaan palkinnon parhaasta miesroolista ja lisäksi kansainvälisen nuorten artistien palkinnon. Nykyisin hän toimii Ruotsin TV4:n tuottajana.
Elämäni koirana, jonka ohjaaja Hallström myös käsikirjoitti, perustuu Reidar Jönssonin omaelämäkerralliseen romaaniin. Tavallinen arkinen työ sai uuden merkityksen, kun ohjaaja oman elokuvansa loppukohtauksen nähdessään itki vuolaasti kerta toisensa jälkeen ja ymmärsi silloin tarinan henkilökohtaisuuden myös itselleen. Äiti oli hänenkin lapsuudessaan ollut kirjailijantyönsä vuoksi poissaoleva ja Lasse jäänyt ikään kuin ajelehtimaan omillaan.
Elämäni koirana -elokuva kuuluu ehdottomasti lapsielokuvien parhaimmistoon. Sen teemat ovat edelleen puhuttelevia, ajankohtaisia ja yleismaailmallisia. Abban videoilla aloittaneesta Lasse Hallströmistä elokuva teki Hollywood-ohjaajan, joka on ollut tuottelias näihin vuosiin saakka. /Ulappa
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 31.10.
Svenska Veckan – Kuukauden pohjoismainen elokuva: Lasse Hallström, Elämäni koirana (Ruotsi 1985). 101 min. K7. Puhe ruotsi. Tekstitys englanti. Syksyn näytösohjeet katsojille. Tulethan näytökseen vain terveenä. Liput (6 €) Kino Tavastin verkkokaupasta https://kinotavast.tapahtumiin.fi.